 | |||
| Ehdoton lempiaamiaiseni: kaurapuuroa ja mustaa kahvia. Etenkin kun sen saa syödä kiireettä. |
VKO 10
Ma: Kehonpainotreeni 25 min
Vatsat, selät, dipit, punnerrukset, askelkyykyt
Ti: 3*10*175m eli urheiluhallin rata: joka kierroksella eka puolikas täysillä ja toinen puolikas verkkaa, 5min sarjapalautuksilla, alku- ja loppuverkat 4,45km, yht. 9,8 km MS 177
Ke: Lepo
To: PK Kevyt 7,6km 47 min 6:17/km; loppuun kolme 50m kiihdytystä
Pe: Lepo
La: TV Kova 2*4000/3' tahdit 5:06 ja 5:14, MS 183, alku- ja loppuverkat 5,7 km, yht. 13,7 km
Su: PK Palauttelu 4,24 km 25 min 6:01/km
Yht. 35,34km
Seuraa treenikatsaus viikolta 10. Ehkä olen oppinut aavistuksen armahtamaan itseäni, en nimittäin pakottanut itseäni maanantaina hallitreeneihin, olihan minulla ollut viikonloppuna vähän lämpöä ja kurkku kipeä. Edessä oli kahden viikon vapaa töistä, joten aikaa treenaamiseen oli riittävästi. Tein vain kehonpainoharjoituksen illalla enkä kokenut tunnontuskia.
Menin hallille tiistaina. Tarkoituksenani oli tehdä hapenottokykyä kehittävä, kova treeni siten, että juoksisin 10 kertaa hallin 175 metrin pituisen radan keskeytyksettä niin, että ensimmäinen radan puolikas täysillä ja toinen verkkaa. Sitten viiden minuutin sarjapalautus, ja kymmenen kierroksen sarjoja kaikkiaan kolme. Maksimikestävyydellä juostavia osuuksia tulisi siis yhteensä 2625 metrin edestä. Kupittaan urheiluhallissa on iltapäivisin urheiluseurojen treenejä, mutta radalle mahtuu, jos on tilaa (ja pokkaa). Nyt rata oli onnekseni tyhjä lukuun ottamatta muutamaa yksinäistä harjoittelijaa, jotka kävivät silloin tällöin juoksemassa muutaman kovan vedon. Nuoret treenasivat sivusuoralla aitoja sekä keskikentällä seiväshyppyä ja muita yleisurheilulajeja.
Kovan treenin yksin tekeminen hallissa on itselleni ehkä suurimpia henkisiä ponnisteluita vaativa juttu: pitää mennä sinne oikeiden urheilijoiden sekaan, (veteraani)kuntoilijana hölköttämään. Yrittää olla olematta tiellä ja niin edelleen. Luultavasti nämä ovat vain oman pääni sisäisiä demoneita, eikä ketään kiinnosta pätkän vertaa juoksenko siellä vai en. Myöhempi aikataulu olisi ollut miellyttävämpi, sillä silloin seurojen treenit ovat ohitse, mutta se taas ei itselleni sopinut enkä halunnut treeniä enää siirtää.
Verkkailin ulkona ensin 2,5 kilometriä ja menin sisään. Tein tunnollisesti liikkuvuusharjoitukset ja venyttelyt ja ryhdyin toimeen. En ollut koskaan ennen tehnyt vastaavaa treeniä, joten minulla ei ollut sen kuormittavuudesta mitään käsitystä. Arvelin kuitenkin, että koska maksimiteholla kerrallaan juostava pätkä olisi niin lyhyt, suoriutuisin siitä kohtalaisesti. Ensimmäiset kymmenen vetoa olivat ehkä raskaimmat, vaikka vauhtini kasvoi loppua kohden. Olin aivan hengästynyt ja hikinen. Toinen kymmenen setti meni jo aavistuksen kevyemmin, ja sain pidettyä vauhdin kovana kaikissa vedoissa. Viimeisessä setissä jaksoin edelleen rutistaa maksimitahdit, ja myöhemmin tallentaessani harjoitusta koneelle huomasin, että olinkin juossut kymmenen sijaan 11 kierrosta, hehheh.
Loppujen lopuksi treeni oli erittäin onnistunut. Sain suljettua kaikki turhat ajatukset pois mielestäni ja keskityttyä maksimaalisesti pelkkään harjoitukseen. Ympärillä tapahtuneesta treenaamisesta sain pelkästään hyvää vetoapua. Ja siellä radalla mahtuu ihan hyvin tekemään, kun tekee vain. Sain jopa ajateltua niinkin, että aika moni näistä nuorista ei minun iässäni enää välttämättä treenaa näin kovaa jos ollenkaan, mutta minäpä treenaan, nyt lähes nelikymppisenä ja olen ylpeä siitä! Verkkailin vielä pari kilsaa harjoituksen päätteeksi, ja lähdin hallilta erittäin hyvävoimaisena ja täynnä itseluottamusta.
 |
| Hallitreenien statistiikkaa. |
Illalla sängyssä maatessani jalkoja särki ja ne olivat lyijynraskaat. Ajattelin, että juuri tätä oloa rakastan. Kun olen voittanut itseni ja epävarmuuteni, tehnyt hyperkovan treenin ja suoriutunut siitä puhtaasti, fyysinen väsymys ja raukeus ovat parasta mitä tiedän. Mietin, että olinko se tosiaan minä, joka siellä radalla muina miehinä juoksi täysillä periksi antamatta. Että olinpas tosiaan, ja juuri sellainen minä haluan olla. Yöllä havahduin usean kerran, kun jalat painoivat. Ja seuraavana päivänä ne olivat myös niin kipeät ja väsyneet, että hautasin ajatuksen palauttelevasta verkasta. Sen sijaan keskityin venyttelemään ja rullailemaan.
Torstaina meninkin jo kevyelle verkalle, mutta huomasin, että palautuminen oli edelleen kesken. Askel painoi, mutta juoksin kuitenkin 7,6 kilometriä verkkaiseen tahtiin. Loppuun kolme avaavaa kiihdytystä, jotta jalat vähän vertyisivät.
Seuraavaksi oli treeniohjelmassa kova tasavauhtinen 8 km, ja siirsin senkin vielä lauantaille, kun perjantainakin tuntui hieman jaloissa. Lauantaina olin täynnä tarmoa. Onneksi kovat lenkit pääsee jo juoksemaan ulkona, kun pyörätiet ovat lähes kauttaaltaan sulat ja paljaat. Suuntasin Littoisiin, jonne kulkee kotoa hyvä reitti. Matkalle osuu muutamia nousuja ja laskuja, mutta pääpiirteittäin profiili on melko tasainen. Ajatuksenani oli juosta neljä kilometriä eteenpäin ja palata sama matka takaisin. Alkuverkkaa tuli rapiat kolme kilsaa, ja sitten hommiin. Suunnitelmissa oli pitää 5:10 - 5:15 min/km keskitahtia, mutta vauhti lipsahti alussa vähän sen alle. Päätin kesken juoksun, että pysähdyn neljän kilometrin päässä ja palauttelen muutaman minuutin, joten pidin aiottua kovempaa tahtia loppuun asti yllä. Ensimmäisen neljän kilsan siivun keskitahti oli 5:06 (20:27), toisen 5:14 (21:00). Takaisin tullessa oli luonnollisesti vastatuuli ja enemmän ylämäkiä, ja maksimisyke nousi jopa 183:een. Joka tapauksessa olin ihan tyytyväinen kokonaisuuteen, kun koko treenin keskitahdiksi tuli 5:10/km. Tahti oli siis kutakuinkin sama kuin vitosen testijuoksussa, mutta en ollut lähimainkaan niin loppu kuin silloin. Verkkailin vielä 2,6 kilometriä kotiin.
Sunnuntaina kävin vain reilun neljän kilometrin palauttelevalla verkalla, joka kulki keskitahtiin 6:01/km. Viikkoon mahtui kaksi kovaa treeniä, mutta riittävällä levolla ja parilla kevyellä peruskestävyyslenkillä kokonaiskuormitus pysyi aisoissa. Pitkis tästä setistä jäi uupumaan, mutta paljastettakoon, että juoksin sen heti tämän viikon maanantaina.
Tällä hetkellä treenaaminen maistuu erittäin hyvältä, alkava kevät nostaa mielialaa, lisääntyvä valo tuo lisää voimia, ja jalatkin tuntuvat kestävän.
Kepeitä kilometrejä lukijoillekin!
Kommentit
Lähetä kommentti