 |
| Parasta herkkua juuri nyt. |
Väsähdys pani katsomaan kohti loppuaan lähestyvää kisakautta: miten paljon sitä on tullut juostua, ja miten ne kisat ovat loppujen lopuksi menneet? Päällimmäisenä on nimittäin hivenen turhautunut olo, että vaikka harjoituksia on ollut keskimäärin viiden kuuden treenin viikkotahtia, kehitys tuntuu silti junnaavan paikoillaan. Vaikuttaa siltä, että teen jotakin väärin, ja pelkään, että epävarmuus vaikuttaa lopulta intohimooni juosta.
Seuraavassa katsaus kauden kisoihin statistiikkoineen.
3.4. Tulppaanijuoksu
5 k / 25:02 / 5:00
9.4. Karhu-viesti
7,9 k / 39:17 / 4:58
23.4. Aurajoen yöjuoksut
10 k / 50:28 / 5:02
7.5. Sukarin Masku maraton
21,1 k / 2:00:57 / 5:43
4.6. Tukholman Maraton
42,2 k / 4:13:08 / 5:59
23.6. Kaljasjärven yöjuoksu
Vaativa reitti osin metsässä, poluilla ja hiekkatiellä, paljon mäkiä ja raskaskulkuista maastoa.
12,5 k / 1:08:51 / 5:30
9.7. Albin Stenroosin muistojuoksu
Kamala helle ja vastatuuli puolen matkaa, päätä särki ja vatsa kramppasi.
10,5 k / 57:52 / 5:33
24.7. Kesämökkitriathlon
600m uinti, 40 km pyöräily, 8,6 km juoksu
2:50:20
30.7. Tampere Countryside Marathon
Mäkisin reitti jonka olen juossut, paahtavassa helteessä.
21,1 k / 2:02:18 / 5:47
20.8. Härkätien hölkkä
Taas hellekisa!
6,5 k / 33:45 / 5:11
27.8. Killin Markkinahölkkä
Rauli-myrsky teki juoksemisesta melko haastavaa.10 k / 53:19 / 5:19
16.9. Ruisrääkki
21,1 k DNS
Onhan sitä aika paljon kisattu, viiden kuukauden aikana yhteensä 155 kilometriä ja 400 metriä. Jos pääsen maaliin ensi lauantaina Vantaan maratonilla, kauden saldoksi tulee 197,6 kilometriä ja 12 tapahtumaa. Ei kait se ihme, jos vähän väsyttää.
Kausi
alkoi huhtikuun alussa Tulppaanijuoksusta. Siitä seurasi yksitoista eripituista kisaa. Matkoja mahtuu kauteen viidestä kilometristä
maratoniin. Vitoselta, kympiltä ja hädin tuskin maratonilta juoksin ennätykseni, puolikkaalta en lähellekään. Ennätykseni ajoittuvat kauden alkuun. Tästä voisi
päätellä, että kisoja on ollut ehkä vähän turhan tiuhaan eikä
jokaiselta matkalta ole mitenkään ollut tuomisina ennätystä, ei edes
itseä tyydyttävää aikaa. Välillä on tympäissyt. Olen
sortunut vertailemaan aikojani muiden tuloksiin. Se jos mikä on
typerää. Olen vertaillut aikojani myös omiin, vanhempiin tuloksiini ja ihmetellyt, miten en vieläkään jaksa kovempaa. Miksi vauhdit junnaavat paikoillaan? Menen hitaammin?
Johtuuko se iästäni? Luultavasti osittain.
Fyysisistä ominaisuuksistani? Enpä usko, ainakaan paljon. Jalkani ja
kehoni ovat kestäneet jatkuvaa treenaamista viime vuoden ajan erinomaisesti.
Henkisistä ominaisuuksistani? Varmaan niistäkin, jonkin verran. Ainakin
vauhtivedoissa luovutan liian helposti, etenkin
loppuvaiheessa treeniä. Ehkä se johtuu siitä, että olen juossut
vedot alussa edelleen liian kovaa.
Ketä vastaan oikein kilpailen? Itseäni? Treenikavereitani? Valmentajaa? Tämän pitäisi olla itsestäänselvää: itseäni tietenkin. Vain ja ainoastaan.
Palautumisen väheksymisestä?
Siitä luultavasti eniten. En ole antanut kehoni levätä, vaikka se sitä
kipeästi on pyytänytkin. Unen puutteesta? Kyllä vain. Kuormituksen vääränlaisesta jakautumisesta? Jep.
Jossakin
vaiheessa huomasin, että sellaisia flow-lenkkejä ei ole ollut pitkiin
aikoihin, joissa tuntisin kiitäväni vahvana pitkin maita ja mantuja.
Ennen sellaisia oli ainakin kerran viikossa. Järkevintä, mitä olen
vähään aikaan tehnyt, oli jättää Ruisrääkki väliin ja taipua lepoon silloin kun sitä eniten tarvitsin. Sen jälkeen olen treenannut
vähän eri tavalla. Olen jättänyt lenkin väliin, jos olen ollut liian
väsynyt. Olen juossut hitaat lenkit vielä entistäkin hitaammin,
vauhtivetoja vähemmän. Tämä johtuu tietysti myös valmistautumisesta
lähestyvään maratoniin.
Mutta kuitenkin, olen ottanut iisimmin. En ole
suorittanut juoksemista. Jos siitä lähtee nautinto, sen voi lopettaa
kokonaan. Juoksen, jotta minulla olisi hyvä olo. En siksi, että
yrittäisin suorittaa treenejä tai miellyttää jotakuta muuta. En yritä
juosta lujempaa kuin pystyn enkä halua kokea siitä huonoa omaatuntoa. Tällä mentaliteetilla minusta tuskin olisi koskaan tullut kilpaurheilijaa, mutta minulla on aina ollut niin paljon muutakin elämässäni. Juoksen siksi, että rakastan kehoani ja luontoa,
jossa saan liikkua. That's it. Muusta en välitä.
Nyt nautin uskomattoman kauniista syksystä ja väriloistosta. Valmistelen mieltäni ensi viikonlopun koitokseen. Haaveilen vielä tämän syksyn aikana tekemistäni pitkistä polkulenkeistä. Ja olen kiitollinen siitä, että olen terve ja saan liikkua.
 |
| Aamulenkillä muistaa, miksi ylipäätään juoksee. |
 |
| Kauniit kauniit maisemat a là Turku. |
Kommentit
Lähetä kommentti