Uuden vuoden aattoviikko 52

Maisemia joulunajan juoksuista.

Ennen oli Tapsan tanssit, nyt on Tapaninpäivän pitkis. Palaan siis hetkeksi viime vuoden puolelle, ja käyn läpi treenejä vuodenvaihteen tietämiltä, kun olin taas tervehtynyt juoksukuntoon. Turussa oli lauhaa ja lumetonta, joten juoksin lähes kaikki lenkkini ulkona. Liityin joulukuussa lähellä olevan kuntosalin jäseneksi, joten vauhdikkaammat vedot, vauhtileikittelyt ja kiihtyvät olen tehnyt siellä juoksumatolla. Toinen vaihtoehto olisi urheiluhallin rata, mutta siellä on usein täyttä ja rankemmat treenit saavat kuivan sisäilman ja hyppypaikkojen hiekan vuoksi minussa aikaan ihmeellisen allergisen reaktion. Matolla olen viihtynyt, vaikka siinä huomaa mielestäni herkemmin, kulkeeko juoksu vai ei. Toisinaan syke pysyttelee alhaalla ja meno tuntuu kevyeltä, toisina päivinä juokseminen on taas aikamoista tervanjuontia ja matto vihamielinen. Olen pyrkinyt yleensä samalle matolle, vaikka aina se ei tietystikään ole vapaana.

Turussa ei ollut valkea joulu. Nyt lunta piisaakin.

MA: Pitkis 18,59 km / 2:12:41 / 7:08/km / KS 143 MS 155

TI: Lihaskunto 20 min
KE: Luistelu 1h

TO: VL 7,1 km / 45:51 / KS 155 MS 173 sekä 3 x 10 dippiä

PE: Reipas PK 5,9 km / 36:58 / 6:14/km / KS 159 MS 178

Kuntosali 1,5 h, alku- ja loppuverkka matolla 3 km / 22:30 / 7:30/km
LA: VL 13 km / 1:33:19 / KS 151 / MS 179

SU: Luistelu 1h.

Juoksua yhteensä: 47,59 km

Maanantaina oli siis Tapaninpäivä, ja menin pitkikselle kauniin aurinkoiseen mutta todella tuuliseen säähän. Olin ajatellut osallistua FMR:n järjestämälle pitkikselle sekä jouluaattona (24k) että Tapaninpäivänä (30k), mutta yhteislenkin aiottu vauhti (6:00/km) kuulosti pitkikselle mielestäni liian kovalta. Menin sitten omin päin. Päätin jälleen juosta lenkin oikeasti matalilla sykkeillä, joten tuijottelin kelloani melko tiiviisti. Meno oli mukavaa, eikä lähes parinkympin kilometrimäärä tuntunut liialliselta, vaikka matka alkoi lähennellä ihan oikean pitkiksen mittaa pitkästä aikaa. En ole näin pitkään tainnut juostakaan sitten lokakuisen maratonin.

Lapset ja minä olimme lomalla aina uudenvuodenpäivään saakka, joten piti keksiä vaihtoehtoisia treenitapoja miehen ollessa töissä iltavuorossa. Tiistaina suuntasimme läheiselle kuntoradalle, jossa sain tehtyä napakan parikymmenminuuttisen lihaskuntosetin askelkyykkykävelyjä (2 X 15 molemmin jaloin), jänisloikkaa, moniloikkaa, yhden jalan kinkkausta ja pohjehyppyjä. Toki otimme lasten kanssa lukuisia spurtteja välissä, mutta siinä jääpeitteisellä ojanpenkalla he viihtyivät niin, että sain loikkatreenin kunnialla tehtyä. Sain siitä myös jalkani ja pakarani kipeiksi, joten vähän useammin sopii lihaskuntoa harjoittaa. Nyt salitreenaus kuuluukin taas viikoittaiseen ohjelmaani.

Keskiviikkona menimme luistelemaan. Luonnonjäät eivät tietystikään olleet tuolloin vielä iskussa, mutta onneksi Turussa on Parkin kentän tekojäärata, jota pidetään koko talvi hyvässä kunnossa. En ollut siellä aikaisemmin käynytkään, joten jo oli aikakin. Vuokrasimme kuopuksen kanssa itsellemme miehekkäät hokkarit, esikoisen jalkaan mahtuivat onneksi vielä viimetalviset. Itselläni olisi ollut varastossa kaunarit, mutta luistelin viimeksi Kanadassa vuonna 2009 vuokrahokkareilla, ja kokemus oli niin kannustava, että päätin nytkin kallistua niiden puoleen. Sitä paitsi kaunarini ovat, jos ei ruosteessa, ainakin tylsät. Hauskaa oli! Esikoisen meno oli jo vauhdikasta, kuopus oli ensi kertaa luistimilla. Parkin kentällä on sellaisia rautatukia, joista lapset voivat ottaa tukea harjoitellessaan, joten pieni oivalsi idean aika nopeasti. Minullakin meni ihan hyvin, joskin lensin kerran niin mojovasti suoraan takapuolelleni, että pelkäsin luiden murtuvan. Lapset kaatuvat kymmeniä kertoja eivätkä satuta, mutta annas olla kun aikuinen mätkähtää, se tekee kipeää! Oli niin hauskaa, että tuon kerran jälkeen olemme olleet Parkin kentällä toistamiseen, kuopus on saanut isoveljensä vanhat hokkarit käyttöönsä (muistimme vasta kotona, että sellaisetkin on) ja minä olen ostanut omat hokkarit! Niitä ulkoilutin ensimmäisen kerran loppiaisena luonnonjäällä.

Torstaina pääsin vihdoin juoksemaan, kun valjastin isäni lastenvahdiksi. Ajatuksenani oli mennä kuntoradalle ja juosta viiden kierroksen (2k/kierros) vauhtileikittely niin, että joka toinen kierros on kevyt ja joka toinen kova, mutta kuntoradan pinta olikin aivan jäinen ja minulla oli tavalliset tossut. Jouduin siis soveltamaan enkä saanut harjoituksesta niin kovaa kuin olisin halunnut, mutta kyllä tämäkin kelpasi. Meiltä kotoa radalle on kilometri, joten kevyttä tuli pohjalle kolme kilometriä, kun juoksin vielä päälle yhden kierroksen verkkaa. Toinen kierros oli vk:ta, kolmas puoliksi kevyttä ja puoliksi vk:ta. Lopuksi 3 x 10 dippiä radan ulkokuntosalilla ja verkaten kotiin. Ihan jees treeni, sain sykkeen kohoamaan.

Löysin ihan läheltä kivan polkureitin.

Vuosi alkoi lähetä loppuaan, eikä kilometrisaldoni 1700:n raja ollut vielä mennyt rikki. Sitä olin päättänyt tavoitella, kun huomasin rajan häämöttävän. Piti siis juosta useamman kerran päivässä. Perjantaina menin lasten kanssa vanhempieni luokse ja hilpaisin Karikon lenkille. Taas oli tuulista mutta muuten kiva juoksusää. Kiersin kolme kierrosta vähän reippaampaa pk:ta ja lenkin lopussa kiihdytin tahtiin 4:40 noin 500 metrin vedon. Tällä kertaa jalassa olivat Icebugit, ja Karikolla ne olivatkin hyvä valinta, mutta kaupungin sulilla kaduilla tuntui vähän hassulta ropsutella nastoilla. Nastat ovat muuten pysyneet ihmeen hyvin pohjissa, kun ottaa huomioon, että tossut on ostettu jo talvella 2012. Joku talvi taisi olla välissä, että niitä ei tarvittu ollenkaan, mutta silti. Näillä mennään kevyesti ainakin tämä vuosi, seuraavaksi aion kokeilla kaikkien hehkuttamia Sarvoja.

Illalla menimme miehen kanssa salille, sillä hänkin hankki sinne jäsenyyden. Alku- ja loppuverkaksi juoksin matolla yhteensä kolme kilometriä leppoisaa 7:30 tahtia. Tutustuin myös kuntosalin puolelle; tähän mennessä olen yksikseni ottanut tuntumaa vain mattoon sekä vapaapuoleen, jossa olen tehnyt vatsoja ja selkiä. Nytkin tein vatsat trx-treeneistä tutulla metodilla. Jalat katosta roikkuvien hihnojen lenkkeihin, paino käsillä ja jalkoja tuodaan keho vahvana vatsan alle. Asento on siis periaatteessa sama kuin lankussa, mutta jalat ovat hihnoissa ja niitä liikutellaan. Kehon on oltava jännitettynä koko harjoituksen ajan. Tein 3 x 20, ja voin sanoa, että treeni on pahin vatsatreeni, jota olen kokeillut. Totesin, että salilla on kaikki tarvittavat laitteet, ainoastaan vinot vatsat puuttuivat, lisäksi vapaita tankoja saisi olla enemmän. Mutta hyvä varustus, ja sain kroppani voimaharjoittelusta toistamiseen viikon sisällä kipeäksi.

Lauantaina oli vuoden viimeinen päivä, ja päätin mennä juoksemaan viimeiset puuttuvat kilometrit matolla. Treeni oli VL13, eli vauhtileikittely. Juoksin ensin kolme kilometriä verkkaa noin 7:23 tahtiin, jonka jälkeen joka toisen kilometrin kovaa, joka toisen kevyttä verkkaa (noin 8:00 tahtiin). Kovia kilsoja tuli neljä, ja niiden tahdit kulkivat näin: 4:50/4:45/4:41/4:36. Juoksu tuntui vahvalta ja mainiolta, vasta viimeinen veto oli raskas. Maksimisykekin oli 179. Hyvä vuoden viimeinen treeni, ja sain kuin sainkin havittelemani ennätyksen täyteen. Tänä vuonna yritän juosta kasaan 2000 kilometriä, minkä pitäisi onnistua, jos pysyn terveenä.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä otettiin vastaan Parkin kentällä luistellen. Tällä kerralla mukana oli koko perhe, ja kuopus rohkaistui luistelemaan välillä ilman tukeakin. Ja pysyi pystyssä. Enkä minä kaatunut!

Lomaviikko oli liikunnallinen ja monipuolinen, viikkokilometrejäkin kertyi mukavasti melkein 50. Tänä vuonna viikoittaisia kilometrejä tulee enemmän, sillä uusi ohjelmani keikauttaa harjoittelun taas aivan päälaelleen. Määrä kasvaa, tehot hidastuvat. Kerron suunnitelmistani enemmän tuonnempana, mutta sen verran sanon jo nyt, että olen superinnoissani!

Tapaninpäivän pitkseltä.