Hellejuoksua

Tänä kesänä on puhuttanut ylenpalttinen hellejakso, joka ei ota loppuakseen ja jollaiseen ei näillä leveysasteilla ole totuttu. Turussa on likimain joka päivä ollut vähintään 30 astetta, usein enemmän, ja aurinko on porottanut hivuttavan kuumasti pilvettömältä taivaalta. Kohtuus kaikessa, voisin sanoa, sillä juoksijalle, jos kohta etenkin vanhuksille ja lapsille loputtomasti jatkuva helle on liikaa. Löyhästi seuraamani maratonohjelma on saanut joustaa, jos kuumuus on tuntunut nujertavalta eikä ole jaksanut tehdä mitään.

Pidän kyllä lämpimästä, mutta tähän hellejaksoon sisältyy huoli ilmastonmuutoksen todellisuudesta. Ääri-ilmiöt, joita joka puolelta maapalloa raportoidaan, antavat viitettä tulevasta, eikä uhkakuvien ajatteleminen ole mieltä ylentävää. Ilmasto on toki muuttunut aiemminkin, mutta ei näin nopeasti eikä ihmisen aikaansaamana. Evoluutio ei ehdi korjata ihmisen ominaisuuksia riittävän nopeasti, jotta elimistö tottuisi parin asteen keskilämpötilan nousuun samaan tahtiin ilmaston lämpenemisen kanssa.

Ennen olen ajatellut, että päälle 20 asteessa juokseminen on hikistä hommaa ja 25 astetta jo sietokyvyn rajoilla. Nyt, kun elohopea jaksaa kivuta päivästä toiseen kolmenkympin päälle, on vain pitänyt vetää henkeä ja sukeltaa trooppiseen kosteuteen, sillä ei juoksutreenejä ole kokonaan voinut jättää. Viime kesänä vietin kaksi viikkoa Milanossa, jossa oli pari astetta vajaa 40 astetta. En edes harkinnut juoksemista. Eilen kuitenkin juoksin 16,4 kilometriä vain hieman viileämmissä olosuhteissa. Auton mittari näytti iltapäivän paahteessa nimittäin 37 astetta.

Poljin aamulla töihin vanhempieni kesämökiltä 16,92 kilometriä aikaan 49:36. Lämpötila oli miellyttävä, vain 25 astetta. Olin päättänyt juosta illansuussa takaisin, sillä tällä viikolla en muiden rientojen vuoksi ehdi juosta kuin yhden kiihtyvän ja tämän. Työpäivä venähti vähän pitkäksi, ja pääsin matkaan vasta puoli kuudelta illalla. Olin unohtanut geelit kotiin, joten matkassa oli juoksuliivissä vain pari litraa urheilujuomaa. Otin mukaan vitosen ajatuksena pysähtyä Myllyn XXL:ssä ostamassa geelejä ja kylmää juotavaa. Heti alkuun juokseminen tuntui aika raskaalta.

Jalassa olivat uudet New Balancet mallia 1080v7, jotka hankin jo viime vuonna mutta jotka ovat odottaneet edellisten lopullista kulahtamista - ja saivatkin odottaa pari lenkkiä liian kauan, sillä ehdin saada oikean akilleen hieman kipeäksi vanhoilla tossuilla juoksemisesta. Olin tilannut tämän parin netistä edellisen parin koon mukaan, mutta uusi vuosikerta on aavistuksen pienempi kuin edeltäjänsä, ja koska kenkien tilaamisesta oli niin kauan aikaa, en enää voinut niitä palauttaa. Lyhyemmät lenkit sujuvat hyvin, mutta helteellä pitkät juoksut turvottavat jalkoja niin paljon, että loppumatka on melko tuskaa. Alla on vasta vähän alle 50 kilometriä, joten jalat eivät ole vielä kunnolla edes tottuneet kenkiin.

Ja nyt edessä oli yli 16 kilometriä asfaltilla. Ennen Myllyä (noin 7 kilometrissä) en pysähtynyt kuin kerran venyttelemään jalkojani, kun ne alkoivat tuntua liian raskailta. Molemmat akilleet kipuilivat, mutta toisaalta välillä olivat myös kivuttomat, joten mitä lie peruskremppaa. Eivät ole olleet kipeät myöskään tänään, joten olen tainnut jälleen selvitä säikähdyksellä. Myllyssä huomasin ajatuskykyni jo hieman pehmenneen, kun astuin sisään urheilukauppaan kassojen päädystä, mikä tarkoitti, että minun piti vaeltaa koko massiivinen kauppa lopusta alkuun löytääkseni geelejä, jotka sijaitsivat aivan sisäänkäynnin tuntumassa. Hiki valui solkenaan ja selviydyin koettelemuksestani vain ajattelemalla, että no, tämä on urheilukauppa, eikös se ole ihan okei esiintyä täällä hiestä märkänä. Löysin myös ihanan jääkaappikylmän pullon vichyä, jonka kumosin siltä seisomalta sisuksiini. Vaikka lämmin urheilujuoma on toki nestettä ja varmasti ajaa mitä parhaimmin nesteytyksen idean, se alkaa maistua tuollaisessa helteessä ällöttävältä eikä virkistä yhtään.

Geelistä sain virtaa juoksuuni, mutta koska tuollaisessa paahtavassa kuumuudessa on kieltämättä aika tympeä juosta, päätin sisällyttää matkaani vähän vauhdinmuutoksia. Kahdeksannen kilometrin jälkeen juoksin viisi viiden minuutin vetoa maratonvauhdilla ja hieman nopeampaa, ja vetojen välillä kävelin sen aikaa, että syke laski kellon mukaan palautumissykkeeksi. Kovempaa juokseminen tuntui kivalta ja piristi, ja mietin, että jahka tulee viileät kelit, pitääkin juosta heti kättelyssä ihan rehellinen tasavauhtinen vk-lenkki. Mitä niitä vauhteja suotta pelkäämään. Sykkeet olivat koholla jo pelkässä pk-vauhdissa noin kymmenen pinnaa, ja sama tietysti kovemmassa vauhdissa. Vedot menivät kuitenkin ihan hyvin, vaikka parissa viimeisessä rykäisyssä takareidet alkoivat kiristää huolella.

Vetojen jälkeen olinkin aivan kuitti. Kropan liikuttaminen alkoi olla työn ja tuskan takana ja vedin toisen geelin kitusiini. Piti pysähtyä venyttelemään pari kertaa, ja sitten vain yksinkertaisesti pakotin itseni etenemään loput vajaa neljä kilometriä mökille. Piiskasin itseäni samaan tyyliin kuin juoksuharrastuksen aloittelija: nyt juokset vielä tuonne seuraavalle lyhtypylväälle, sitten tuonne, missä alkaa varjo, tuonne, missä on tuo iso puu, sitten tuonne liikennemerkille jne. Jalkoja särki vimmatusti, ja aina välillä oli pakko ottaa kävelyaskelia ja juoda ahnaasti lämmintä makeaa litkua letkusta.

Tämä oli ehkä raskain hellejuoksu, jonka olen tehnyt, vaikka olenkin kesän aikana juossut säännöllisesti, poluilla, vetoja ja kisoissakin. Mökin pihalla kaaduin litimärkänä ja lopen uupuneena nurmikolle ja makoilin siinä hyvän tovin jos toisenkin. Ilmeisesti nesteytys kuitenkin onnistui sekä jälkitankkaus, sillä tänään en ole ollut erityisen uupunut, mikään paikka ei ole kipeä, takareisistä vain huomaa, että jotain on tullut tehtyä.

16,40 km sis. 5*5'/kävelypalautukset (kello pysäytettynä) / 1:44:15 (kello pysäytettynä myös venyttelyiden sekä Myllyssä käynnin ajan) / ks 161 ms 181, keskitahti 6:21/km, paras tahti 5:23/km.

Sanonpa vaan, että kun lämpötilat laskevat kymmenen astetta ja saadaan sadetta, juokseminen maistuu varmasti niin hyvältä, ettei sitä tee mieli lopettaa ollenkaan! Vai mitä mieltä olette? :)