Siirry pääsisältöön

Joogaa ja juoksua

Tämä syksy on ollut hieman vaikea. Sanoisin haastava, mutta ensinnäkin inhoan sitä sanaa, ja toiseksi ei tässä mitään haasteita ole ollut. Olen vain ollut yksinkertaisesti koko ajan enemmän tai vähemmän kipeä. Tai ainakin sen tuntuu siltä.
Vähän reilu kuukausi sitten olin sellaisessa lapsilta saadussa flunssassa, joka ei kaada petiin mutta vie voimat, eikä juoksutreeneistä tullut oikein mitään.
Parannuttuani treenasinkin sitten kahta kauheammin, koska sain pohkeeni aivan kramppiin ja niinpä toinen pohkeeni revähti. Epäilen lääkärin tavoin, että jalassani on revähtänyt vain joitakin lihassäikeitä, koska paraneminen on edennyt nopeasti eikä pohje missään vaiheessa ole ollut ihan älyttömän kipeä. Mutta juoksutaukoa on taustalla nyt kokonaiset 18 päivää! Näin pitkää paussia ei ole ollut sitten joulukuun 2013, jolloin aloin taas juosta kuopuksen syntymän jälkeen.
Mutta nyt vihdoinkin tuntuu siltä, että jalka alkaa olla oireeton! Tänään huomasin kulkevani portaissa ilman, että siihen olisi lainkaan sattunut. Mahtavaa! Huomenna uskaltaudun porrastreeneihin ja kokeilen kevyttä verkkaa. Melkoinen Murphyn laki on, että kun paranee flunssasta, revähdyttää pohkeensa,  ja kun jalka alkaa parantua, huomaa taas olevansa väsynyt ja aavistuksen flunssainen. Sellaista se on, kun taloudessa on kaksi päiväkotilasta, jotka alkoivat niiskuttaa melkein saman tien, kun ensimmäisen kerran päiväkodin ovesta sisään astelivat.

En aio lannistua! Hyvät yöunet, kuuma mustaherukkamehu ja villasukat ovat tässä vaiheessa kullanarvoiset, ja flunssan selkä saattaa katketa heti kättelyssä. 

Olen myös miettinyt paljon juoksuharrastustani ja sitä, mitä siltä tavoittelen. Olen ehtinyt tauon aikana tehdä vaikka mitä muuta ja pysynyt siksi järjissäni. (Tulen hulluksi, jos en pääse liikkumaan.) Tällä viikolla olen pyöräillyt kaksi kertaa töihin ja takaisin (2 x 26,5 km), ollut kaksi kertaa salilla, tehnyt pitkän core-treenin kotona - ja ollut kerran lämpöjoogassa!

Olen jo jonkin aikaa ajatellut, että juoksun tueksi on pakko ryhtyä venyttelemään kunnolla. Teen toki ensiapuvenytykset heti jokaisen lenkin päätteeksi, mutta en ole kovin vakuuttunut, että sellainen alle viiden minuutin venyttely on lopulta kovin suureksi avuksi. Olen harrastanut joogaa kahtena jaksona elämäni aikana. Ensimmäinen kausi oli astangajoogaa, jota teimme useita kertoja viikossa. Se muistaakseni lopahti, kun kehitys oli siinä pisteessä, että asanat eivät luonnistuneet enää vaivatta ja edistyminen hidastui. Viimeksi harrastin hot joogaa eli lämpöjoogaa esikoisen ja kuopuksen välissä noin vuoden verran. Kävin säännöllisesti monta kertaa viikossa, ja kehoni oli mielestäni joustava ja liikkuvuus hyvä. Ei ollut ylimääräisiä kremppoja tai istumatyön aiheuttamia niskajumeja. Nyt sellainen on kiusannut jo pari viikkoa.

Nyt, kun kehoni on selvästi ilmaissut, että tämä tämmöinen pelkkä juokseminen ei vetele, etenkään, jos suuri osa treeneistä on ollut liian kovatempoista rääkkiä, olen päättänyt ottaa vähän iisimmin. 
Sillä onhan melko kurjaa, että jos treenaa liikaa ja liian kovaa, hinta on se, ettei voi treenata ollenkaan. 
Aion sisällyttää treeneihini vastedes joogan säännöllisesti kerran viikossa. Tuleepahan ainakin venyteltyä kunnolla. Sitä paitsi siellä lämmössä myös mieli ehtii rentoutua hyvinkin kokonaisvaltaisesti. Kuten aina, etsin nytkin ajatukseni tueksi tietoa netistä. Ja löytyihän sitä, taas. Juoksussa pakarat, reidet ja pohkeet menevät helposti jumiin. Venyttely auttaa, samoin putkirullaus. Kehon kangistuminen tapahtuu kuitenkin salakavalasti, enkä ainakaan itse huomannut, että liikkuvuuteni olisi säännöllisen ja perusteellisen venyttelyn puutteesta mitenkään erityisesti huonontunut. Mutta revähdys kielii jostakin ihan muusta.

Vaikka venyttelisi miten paljon, jooga on silti hyvä vastapaino juoksuharrastukselle. "Tutkimusten mukaan joogalla on useita terveyshyötyjä: se vähentää stressiä, auttaa painonhallinnassa, lieventää kipuja, edistää verenkiertoa ja jopa parantaa juoksuaikoja. Lisäksi jooga nopeuttaa lihasten palautumista, jolloin sinun ei tarvitse kärsiä juoksulenkin jälkeen kipeistä lihaksista niin pitkään. Joogaamalla parannat kehosi joustavuutta ja saat lisää voimaa, jolloin voit juosta tehokkaammin ja vältyt vammoilta", kerrotaan täällä.

Juokseminen on keholle melko monotonista toimintaa. Salitreeni vahvistaa lihaksia ja tuo voimaa. Mutta liikkuvuutta ja kehon elastisuutta pitää myös vaalia. Siksi olen iloinen, että muistin joogan, lajin, josta olen ollut monta kertaa innoissani. Innostukseni on lopahtanut liialliseen suorittamiseen tai raskauteen, mutta tällä kerralla aion tehdä sitä vain siksi, että minulle tulee siitä hyvä olo ja kehoni toimii paremmin. Samalla juoksuharrastukseni saa toivottavasti uutta rentoutta. En ole kilpaurheilija enkä halua rikkoa kroppaani, haluan pysyä hyvässä kunnossa ja säilyttää liikuntakykyni läpi elämäni. Samalla haluan liikkumisen ilon säilyvän. Tottakai tavoittelen myös parempia juoksuaikoja, mutta eipä niihin yllä, jos keho on koko ajan ylirasitustilassa ja flunssainen.
Tästäpä näillä viisauksilla kohti peruskestävyyskautta, jonka toivon tuovan ennen kaikkea liikunnan nautintoa luonnon keskellä, ei mitään hampaat irvessä suorittamista, mikä on allekirjoittaneelle ikävän tuttua.



Syksyyn on silti rittänyt aurinkoa, mikä on tehnyt elämisestä huomattavasti helpompaa.


Tällaiseen sumumaisemaan olisi aivan täydellistä sukeltaa juoksemaan!

Kommentit

  1. Toi on niin perus! Mulle kävi tänä syksynä aika samalla tavalla. Maratonin jälkeen sairastuin ja sit vedin itteni niin piippuun heti etten oo vieläkään palautunut. Pitäis vaan malttaa rauhassa palauttaa se treenirytmi ettei käy mitään. Mut toi on tuttu tunne - mäkin sekoan jos en pääse liikkumaan.

    Kuten jo kirjoittelin, oon myös alkanut miettiä tuota kehonhuoltoa. Ja se jooga oli oikeesti kivaa! Kyllä se varmasti kannattaa yrittää mahduttaa treeniviikkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jooga on ollut nyt ihan loistavaa vastapainoa, vaikka kunnon juoksurytmiä en olekaan saanut vielä päälle. Mutta mulla alkoi muutenkin ennen tuota revähdystä tulla sellainen olo, että nyt mennään liian kovaa, liikaa kovia treenejä liian lyhyessä ajassa, siksi varmaan keho sanoikin sopimuksensa irti. Siksi on ihanaa olla lämpimässä salissa (lämpöjooga) ja antaa raajojensa venyä kaikessa rauhassa. Nyt aion mennä foam rollaus -tunnillekin, sieltä saa ainakin hyviä vinkkejä kotirullaukseen, jos ei muuta :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …