Viime hetken jännitysmomentit

Juhannuspäivän lenkki juostiin sateessa.

Lähtölaskenta maratonille on alkanut. Viimeinen viikko on täynnä hiilari- ja nestetankkausta, lepoa, jännitystä, jännitystä ja jännitystä. Ylimääräistä sydämentykytystä teettävät uudet pohjalliseni, jotka sain viime keskiviikkona. Niiden sisäänajo tapahtuu siis hieman nopeutetussa aikataulussa kuin suositeltavaa on. Pohjallisteni kaari on jyrkempi kuin aikaisemmissa pohjallisissa, ja siksi niihin tottuminen vie enemmän aikaa.

Aluksi tuntui kuin kenkääni olisi sullottu tennispallo. Sain neuvoksi käyttää pohjallisia käyttöönottovaiheessa myös kävellessä ja pitää juoksukenkiä muutenkin kuin juostessa. Kävin heti keskiviikkona pienellä palauttelulenkillä (4,85 km / 30:09 min / 6:13 min/km) tonnin vedoista poluilla (löysin Pääskyvuoren linkkitornin ympäristöstä tukun uusia, mahtavia polkuja) ja vedin uudet pohjalliset tossuihini. Tennispallotuntuma vain korostui, eikä oikea pohjallinen tuntunut mukautuvan jalkaan edes auttavasti. Yritin päästä Askelklinikalle hiotuttamaan pohjallistani heti torstaina, mutta juhannuskiireiden vuoksi se ei onnistunut. Perjantaina jalkapohjani sattui heti, kun se koski lattiaan noustessani sängystä ylös. Pidin sinnikkäästi pohjallisia jalassani kävellessänikin, mutta huomasin pian, että kipu ei hellitä eikä kyse voi olla pelkästä tottumattomuudesta. Kaari oli jalalleni liian jyrkkä.

Juhannuspäivänä oli vuorossa hieman pidempi lenkki, ja oikea jalkapohjani sattui heti, kun tungin jalkani juoksukenkään. Juokseminen onnistui kuitenkin hyvin, olisi tehnyt mieli juosta vielä pidempään ja lujempaa, mutta sanoin itselleni, että lopeta edes moisen ajatteleminen. Oli mahtava sadesää, ja luureista kuulunut Kingston Wall vain paransi tunnelmaa. Löysin lähikulmiltani uuden, mainion reitin, joten lenkki oli jalkakivusta huolimatta onnistunut. Kokonaismatkaksi tuli 8,6 km, ja keskitahti 5:35 min/km. Pitkät pätkät lenkistä taittuivat 5:10 min/km nopeudella, ja huomasin, että se tuntui vaivattomammalta kuin ennen. En oikeastaan edes hengästynyt. Nyt täytyy tosissaan olla tarkkana, että maratonilla vauhti pysyy a-i-s-o-i-s-s-a, tai muuten mörökölli minut vie.

Tänään viimein pääsin Askelklinikalle hiotuttamaan pohjallista, joka tulikin kuntoon ja jalkakipu loppui saman tien. Nyt tunnustelenkin sitten vuorostaan vasenta pohjallista, onko sekin sittenkin kaaren kohdalta liian jyrkkä. Tänään menen juoksemaan 5 - 6 kilometriä, joten asia selvinnee lenkillä. Tiukaksi vetää, mutta ei voi mitään. Täytyy luottaa jalkatuntumaan, vaikka jalka ei uuteen tukeen olekaan vielä täysin tottunut.

Sääennusteet muuttuvat päivittäin. Milloin lauantaille luvataan puolipilvistä, milloin sadetta. Kävin hankkimassa Intersportin alennuksista pari uutta juoksutoppia, koska vaikka sataisi kuin saavista, luulen, että puen päälleni silti topin. Se ei muutu kastuessaan niin painavaksi kuin t-paita. Lämpöasteita lienee niin reippaasti, että kylmä tuskin tulee.

Huomenna alkaa varsinainen tankkaaminen. Ja keskiviikkona juoksen viimeisen, noin neljän kilometrin lenkin. Sitten vain odotellaan. Jännittää kuin pientä orpolasta.

Pohjallisten muotojen on tarkoitus tukea jalkojani oikeista kohdista. Muutaman millin korotukset tuntuvat jaloissa yllättävän suurilta.

Piinaviikon viime hetken hankinnat.