Vuosi pakettiin ja uudet kujeet

On aika panna mahtava juoksuvuosi pakettiin. Alla olevat kuvat kertovat hienoista saavutuksista ja pienoisesta epäonnestakin, jotka vuoteen mahtuivat. Tänä vuonna olen juossut myös enemmän kuin koskaan: ennätykselliset 1 516 kilometriä. Jos nälkä ei lopu syödessä, ei liioin sammu juoksuhimo juostessa! Alan vasta päästä jyvälle, mistä lajissa on kysymys.

Käänteentekevää oli hierojan ryhtyminen treenieni valmentajaksi ja laatijaksi kisakauden ensimmäisen tapahtuman, Turku City Runin, jälkeen. Harjoittelemiseen tuli uudenlainen rytmi, ja itseltäni keveni vastuu, kun joku muu alkoi suunnitella harjoitusteni sisältöä ja seurata kehittymistäni. Kesällä treenaaminen parani entisestään, kun sain harjoituskumppanikseni hyvän ystäväni Mariannen. Kummasti kaameat vetoharjoituksetkin taittuvat kevyemmin, kun on hyvää seuraa.

Vuoteen mahtui monia hyviä kisoja:

9.5. Turku City Run 21,1K 1:55:43

24.5. Raisio Trail Run 10K maasto 55:16

27.6. Paavo Nurmi Marathon 42,2K 4:15:18

22.8. Leppävaarajuoksu 10K 52:57

5.9. FightBackRun 5,4K 27:08

12.9. Turku City Marathon 21,1K 1:53:30

Kaikilla matkoilla juoksin henkilökohtaisen ennätykseni, joista eniten lämmittää tietysti vuoden päämatka eli täyspitkä maraton Paavo Nurmi -kisoissa. Tavoitteenani oli päästä neljän tunnin aikaan, mutta siitä jäi vielä vartti ensi vuodeksi kirittävää. Kisa oli yksi elämäni mahtavimmista kokemuksista, sillä juoksussa meni kaikki nappiin ja sain kintuistani irti vielä kunnon loppukirinkin.

Vuoteen mahtui myös ensimmäinen urheiluvamma, kun oikean jalan pohje revähti lokakuussa kovan treeniputken päätteeksi. Vamma parani melko nopeasti, mutta sitä seurasi flunssa, ja saldona ennätykselliset 24 vuorokautta kokonaan juoksutta. Väliin jäi myös Kaarinan syysmaraton 24.10., jossa olin suunnitellut juoksevani kympin.

Juoksuvuosi on hiponut täydellisyyttä myös kelien puolesta. Kesä ei ollut liian kuuma, Paavon maraton juostiin liki optimaalisessa säässä, ja loppuvuosikin on tarjoillut uskomattoman hienoja juoksukelejä. Kaapissa odottavat alkuvuoden liukkaita kuitenkin Icebugit, mutta kovemmat vetotreenit teemme pääkallokelillä hallissa.

Vuosi lähenee loppuaan, ja vietän sitä rauhallisesti rakkaimpien kanssa. Tarkoitukseni oli mennä kisaamaan vielä vuoden viimeinen rutistus Liedon uudenvuodenjuoksuun, jossa matkana olisi ollut 5,5 kilometriä. Mietin osallistumistani ihan loppumetreille saakka, mutta tein kuitenkin päätöksen jättää kisa väliin. Viime perjantain mainion kiihtyvän kympin jälkeen olo on ollut monta päivää raskas, kurkku kipeä ja keuhkoputki arka. Vitonen on sellainen matka, että se mennään kovaa, maksimia hipoen, ja koska lähtisin tavoittelemaan ennätysaikaa, en halua mennä mukaan puolitehoisena. Olen viikon aikana testaillut oloani ensin maanantaina hallissa kevyellä verkalla ja kiihdytyksillä ja vielä eilen rennolla vitosen pk:lla, mutta edelleen väsymys painaa ja keuhkoissa tuntuu.

Jospa tämä on siis ensi vuoteni ohjenuora: Opettelen olemaan armollinen itselleni. Annan keholleni tarpeeksi aikaa palautua. En kisaa, jos en ole kunnossa.

Ja näistä viisaista aikeista siis kohti ensi vuoden päätapahtumaa ja tavoitteita: Tukholman marathon, here I come! Siellä tavoitellaan sitten kolmosella alkavaa aikaa.

Onnellista ja voitokasta uutta vuotta jokaiselle, ottakaahan rennosti ja muistakaa pitää huolta itsestänne!

Tänä vuonna aloin elämäni ensimmäistä kertaa harjoitella vauhtikestävyyttä. Juoksuharrastus sai aivan uutta pontta ja sisältöä erilaisista treeneistä.