Kausi auki Tulppaanijuoksusta!

Kisasaldo: tulppaaneja ja eka mitsku.

Miten hyvä mieli voikaan tulla hyvästä juoksusta!! Kisakausi pamahti tänään käyntiin jokakeväisessä Tulppaanijuoksussa, joka on itselleni aivan uusi tapahtuma. Se on paikallisen urheiluseuran, Maarian Mahdin järjestämä juoksutapahtuma, jossa on kilpasarjojen lisäksi vitosen ja kympin kuntosarjat naisille ja miehille. Olin päättänyt mennä kokeilemaan, saisinko parannettua vitosen virallista aikaani, edellinen mittaus kun oli lööperiksi menneeltä testijuoksulta helmikuulta.

Tällä kertaa olosuhteet olivat myöten. Olin nukkunut hyvin, syönyt rauhassa aamupalaa ja eipä minua sen kummemmin jännittänytkään. Reitistä olin kuullut ennakkoon että se sisältäisi jonkin verran mäkiä, ja myös valmentaja varoitteli, että ei kannata aloittaa tällä(kin) kertaa liian lujaa, koska puolimatkan jälkeen luvassa olisi pitkähkö ylämäki. Säätila oli juoksuun mitä parhain. Heräsin aamulla kaatosateelta kuulostavaan kohinaan ja mietin, että jaahas, märkä juoksu luvassa. Mutta kun lähdin kotoa, sade olikin jo laannut ja ilma oli mahtavan hapekas ja raikas. Ei tainnut tuulla lainkaan, koska en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Ja oli myös lämmintä.

Ajoin Maarian Mahdin urheilutalolle hyvissä ajoin ja menin jälki-ilmoittautumaan. Tunnelma oli omiaan nostattamaan oman juoksufiiliksen kattoon, sillä vaikka en nähnyt ennen juoksua ainuitakaan tuttuja kasvoja, hyvä tuuli ehti tarttua muista juoksijoista. Olin kummallisen levollinen, ja verkkailin rauhassa kymmenisen minuuttia. Tein myös kaikki valmentajan opettamat lämmittelyvaiheet, sillä huomasin, että viikolla juoksemani kiihtyvä lenkki (jolloin en lämmitellyt yhtään) alkoi kulkea kunnolla vasta joskus neljännen kilometrin kohdalla. Testijuoksussa lämppääminen taisi jäädä vähän vaillinaiseksi, joten halusin nyt uhrata sille aikaa.

Lämmittelyyn kuuluu verkkailun lisäksi siis jalannostohypyt, "kuopaisujuoksut", polvennostohypyt ja pakarahypyt, kutakin pari sarjaa. Sitten vielä noin 50 metrin kiihdytyksiä pari kolme kappaletta sekä venyttelyt. Verryttelin vielä autolle riisumaan yhden kerroksen vaatetuksestani sekä hanskat, sillä oli tosiaan yllättävän lämmin ilma. Siitä sitten lähtöviivan tuntumaan.

Reikäisillä mentiin. En uskaltanut juosta kerran juostuilla uusilla tossuilla vielä kisassa.

Jalassa olivat reikiintyneet Adios Adizerot, joilla olen juossut kaikki viime vuoden kisat sekä nopeammat juoksut ja vedot. Postimies oli jo tuonut New Balancen Vazee Rushit, mutta olin ehtinyt vasta eilen testata niitä lenkillä, joten en uskaltanut ottaa niitä tositoimiin käyttöön. Kirjoitan uusista tossuista oman postauksensa, mutta ne ovat omiaan vauhdikkaisiin lenkkeihin ja erityisesti vetoihin, mistä sainkin eilen vähän esimakua. Olen kuitenkin jo bongannut erinomaisen tarjouksen myös Adioksista, joten uskon, että kisakenkinäni pysyvät vastakin Addut, ne vain ovat niin sopivat jalkaani, että mitä sitä hyvää vaihtamaan. Ihme, ettei noinkin suureksi revennyt reikä häirinnyt juoksuani! Eivät ole muuten koskaan tossut päässeet noin risaan kuntoon, yleensä aina vaihdon syynä on ollut pohjien ja joustavuuden prakaaminen.

No mutta lähtöviivalle. Ilokseni huomasin, että mukana oli sekä urheiluseurojen kilpasarjalaisia että tavallisia kuntoilijoita kaikissa ikäluokissa. Asemoiduin sinne jonnekin keskivaiheen tuntumaan, jotta saisin pidettyä aloitusvauhtini kurissa. Reitti kulki asvaltoidulla pyörätiellä, joka oli hyväkuntoinen. Maasto oli vähän kumpuilevaa, mutta mäet eivät ainakaan alkuun olleet kovin jyrkkiä. Löysin nopeasti oman vauhtini, ja katselin kellosta, että kummallisen kevyeltä tuntui vielä 4:40 tahtikin, jota lähdin suurin piirtein taivaltamaan. Ensimmäinen kilometri taittui tahtiin 4:43, ja vaikka se on minulle jo aika kovaa vauhtia, se ei tuntunut siltä. Toisen kierroksen keskitahti oli 4:55, ja 2,5 kilometrin kohdalla oli kääntöpaikka. Sinne oli saanut lasketella pitkää ja loivaa alamäkeä, mutta takaisin päin oli tietysti sama matka nousua. Sain voimaa vastaan tulleista juoksijoista, eikä mäki tuntunut ylitsepääsemättömältä vaikka vauhti hidastuikin. Kolmas kilometri kulki keskitahtia 5:04, ja sen jälkeen ajattelin, että ihanaa, enää kaksi kilsaa. Vilkuilin kelloani tasaisin väliajoin, ja tahti näkyi vaihtelevan 4:55:n ja 5:05:n välillä.

Olin ohitellut juostessani edessäni menneitä, vaikka en tiennyt, oliko se kovin viisasta, mutta kun meno tuntui siedettävältä, ajattelin kokeilla mihin rahkeeni riittävät. Neljäs kilometri oli taas vähän nopeampi, 5:03, ja oli se pätkäkin tasaisempi. Loppua kohden oli muistaakseni loivahkoa alamäkeä, joten meno ei ollut ainakaan raskaampaa. Odottelin, koska näkisin Mariannen juoksevan vastaani, hän oli nimittäin kympillä, ja kympin reitti juostiin ensin toiseen suuntaan ja sitten vielä sama vitonen kuin meilläkin. Parisataa metriä ennen maaliviivaa Marianne kirmasi vastaan hyvävoimaisen näköisenä ja alkoi hurjat kannustushuudot, siitä sain vielä vähän voimaa.

Uskoakseni pystyin maaliviivan häämöttäessä vielä pieneen loppukiriin, mutta viime metreillä viimeisellä kilometrillä ohittamani nainen pinkaisi ohitseni, joten vielä riittää hiottavaa vauhdinjaon onnistumisessa. Tämä on kuitenkin hyvä alku! Maaliviivan ylittyessä oma kelloni näytti lukemat 5,03 km / 25:00,4 / 4:58/km.

Sain kuin sainkin parannettua testijuoksuni aikaa, sehän oli 25:44. Illalla läjähtivät vielä viralliset tulokset Juoksija-lehden tulospalveluun, ja lopullinen aikani oli 25:02.

Kyllä vain olin yhtä hymyä koko loppupäivän, ja energiaa oli vaikka muille jakaa. Luin eilen illalla pojalleni iltasaduksi Eva Ibbotsonin kirjaa Pelastakaa kummitukset, ja siitä osui silmään hieno oivallus: "Jos joudut oikein vaikean asian eteen, älä ajattele kerralla koko tehtävää. Ajattele vain seuraavaa askelta. Aina jaksaa vielä yhden askelen." Päätin ottaa viisauden ohjenuorakseni juoksuilleni, ja vaikka en tänään hyytynytkään, muistin ajatella oppia juostessani.

Nyt on hyvä mieli jatkaa eteenpäin, sillä seuraavaksi kisataan jo ensi lauantaina Karhu-viestissä!

Hyvä juoksu, parempi mieli.

Kisoista tarttui myös mainos mielenkiintoisesta polkujuoksutapahtumasta elokuussa.