Siirry pääsisältöön

NB Vazee Rush - tehdyt vetoihin


Herkullinen väritys. Neonkeltaista!


Olen juossut jo useamman vuoden Adidaksilla. Viime kesään saakka minulla oli aina kerrallaan yhdet juoksukengät, jotka kulutin loppuun ja vaihdoin uusiin. Parina talvena olin jo tosin juossut liukkaat kaudet Icebugeilla. Olin kyllä kuullut, että olisi hyvä omistaa parit kengät, joita sitten vaihdella, jo pelkästään sen vuoksi, että toiset ehtivät kuivua kunnolla lenkkien välissä. Minähän juoksin ennen viime kevättä kaikki lenkkini samaa vauhtia, joten en ajatellut, että kaltaiseni perus hölkkäniilo tarvitsisi kuin yhdet kengät. 

Ennen Adidaksia juoksin useammat Asicsin Nimbukset pohjista sileiksi, vaihdoin vain jaloilleni teetetyt pohjalliset uusiin kenkiin. Sittemmin Asicsin lesti leveni ja paljastui, että pohjallinen ei ihan parhaalla mahdollisella tavalla jalkaani tukenut, joten homma meni kokonaan uusiksi. Asiantunteva Intersportin myyjä suositteli minulle Adidaksen Adistar Ridea, joka oli tuolloin melko kapea työkenkä peruspuurtamiseen. Askel-klinikalta sain myös oikeanlaisen pohjallisen askellustani tukemaan. En uskalla vanhojen jalkavaivojen pelossa vieläkään juosta kenkien omilla pohjallisilla vaan vaihdan tilalle aina omani. Onneksi ne kestävät useita vuosia hyvänä.

Aika monet Ridetkin taisin kuluttaa puhki, kunnes ei niin asiantunteva Intersportin myyjä näytti, että Addujen Ridet on nykyään tällaiset kisakengät. Niistä en tiedä mitään, mutta löysin Energy Boostit, joita pidin siihenastisen juoksijan urani parhaimpina kenkinä. 

Kunnes sitten viime keväänä aloin harjoitella treeniohjelman mukaan, lukea juoksublogeja ja miettiä, mitä jos sittenkin hankkisin itselleni kahdet kengät vauhdikkaisiin juoksuihin ja peruslenkeille. Olin edelleen vannoutunut Adidaksen kannattaja ja lukenut paljon hyvää Adizero Adios Boost 2:sta. Kaupassa kokeilin paria jalkaani, ja se oli menoa saman tien. Ihan kuin sukat olisi vetänyt jalkaansa, niin kevyet ne olivat. Lisäksi juoksutuntuma kengillä oli mahtava, ja juoksin kengillä viime kesän maratoninkin. 

Sain kuitenkin suosituksen, että hitaille ja pitkille lenkeille olisi hyvä olla vähän tukevammat kengät, ja menin vähän hätiköiden ostamaan Addun Supernova Glide 7:t. Adioksissa minulla on puoli numeroa suurempi koko kuin tavallisesti eli 5,5 (38 2/3), sillä kengän erittäin kapea lesti vaati enemmän tilaa varpaille. Kokeilin kymmenen kertaa peräjälkeen pienempää ja samankokoista, ja lopulta päädyin isompiin sillä seurauksella, että kengät ovat sen puoli numeroa liian suuret. En tiedä johtuuko siitä, mutta Supernovista ei koskaan ole tullut suosikkikenkiäni, ja olen käyttänyt niitä aina lähinnä "huonompina" kenkinä sellaisilla mitäänsanomattomilla lenkeillä, joilla ei vaadita vauhtia eikä pituutta. Odottelen vain, että ne tulisivat tiensä päähän ja saisin heittää ne menemään, mikä ei tapahdu ihan heti, koska käyttökerrat ovat melko vähäiset. 

Siksi hankin syksyllä pitkille lenkeille Ultra Boostit. Ne ovat nyt kokoa 5, mikä on oikea numero jalkaani. Ultra Boosteilla on tullut juostua eniten kilometrejä, ja aluksi ne olivat mielestäni yhtä ihanat kuin Adizero Adiokset. Vähän tukevammat, mutta edelleen pehmeät kuin sukat. Muutamalla pitkällä lenkillä olen kuitenkin onnistunut saamaan aika pahat vesikellot jalkaholviini ja pikkuvarpaisiini, ja ihastukseni on alkanut vähän laantua. En ole aivan varma mistä rakot johtuvat: enkö saa nauhoilla solmittua kenkiä tarpeeksi tiukasti jalkaani vai pääseekö jalkani jostakin muusta syystä liikkumaan kengässä niin, että hankaus aiheuttaa rakot. 

Ultra Boosteista puuttuu kokonaan iltti eli kengän kieli, joten kengän päälliosa on ikään kuin yhtä sukkaa kokonaan. Lisäksi nauhoitus on paljon lyhyempi kuin Adioksissa, minkä vuoksi en saa kiristettyä kenkää jalkaterän päältä oikeastaan ollenkaan. Ultra Boostien kenkäosa on eräänlaista neulosta, joka joustaa, joten se ei liiemmin tukea tuo. Käytössä kengät ovat muovautuneet jalkaani ja tuo "neulos" on saattanut löystyä, minkä vuoksi jalka pääsee liikkumaan kengän sisällä vapaammin. Tosin viimekertaisella vajaan 15 kilometrin lenkillä hiertymiä ei tullut, joten liekö niihin sittenkin syynä pidempi juoksumatka. Missään tapauksessa Ultra Boostit eivät ole itselleni mitkään vetokengät tai nopean matkan kengät, tuntuma on liian löysä ja pehmeä. 

Adiokset ovat edelleen hyvät, mutta maaliskuun mäkitreeneissä toisen kengän päälliosaan tuli yllättäen reikä! Kesäkuussa käyttöön otetuissa kengissä olisi ollut vielä jonkin verran kilometrejä jäljellä, mutta reikä repesi nopeasti niin suureksi, että vesi pääsi sisään ja jo valmiiksi hentoinen tuki väsähti kokonaan. Vajaat yhdeksän kuukautta kengille on mielestäni vähän liian vähän, ja siksi aloin miettiä, mistä löytäisin yhtä hyvin jalkaani istuvat mutta kestävämmät kengät. 

Löysin ulkomaisesta nettikaupasta ohittamattoman tarjouksen Adioksista, mutta halusin kokeilla myös jotakin uutta. Valmentajan tytär oli hankkinut New Balancen Vazee Rushit ja kehui ne maasta taivaisiin. Minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta koko merkistä, joten en tiennyt, vastaako kengännumero tavallista kokoa. En liioin tiennyt, miten malli minulle istuisi, joten päätin mennä XXL:ään kokeilemaan. Tällä kerralla sain kyseisessä puljussa ensimmäistä kertaa todella epäprofessionaalia palvelua, myyjä muun muassa kiikutti minulle parin 3,5 brittikoon kenkiä, joita en saanut survottua ollenkaan jalkaani. Kaiken lisäksi kaupassa ei ollut Vazee Rushia, malli oli myynnissä ainoastaan nettikaupassa. Kokeilin kuitenkin New Balancen olympiakenkää eli Vazee Pacea, jotta sain edes vähän tuntumaa valmistajan mallista. Kenkä olikin yllättäen aika reilu, joten omaan jalkaani sopivin oli koko 5, joka New Balancella vastaa Euroopan kokoluokituksessa kokoa 37,5. Adidaksellahan koko 5 on 38, joten tämä kannattaa ottaa huomioon kenkää valitessa.

Vazee Pace tuntui yllättäen todella mukavalta, ja uskalsin sen perusteella luottaa, että myös Vazee Rush olisi minulle sopiva. Brittikaupassa viime kevään ja kesän mallia myytiin tarjoushintaan 56€ ilman postikuluja, mikä on ovh:ltaan pitkälti yli satasen kengälle mielestäni jo oikein käypä hinta. Tilasin siis Vazee Rushit kokoa 5. Ensin alkuun pelästyin, että pieleen meni, sillä kenkä tuntui aavistuksen pieneltä. Mutta kun vaihdoin omat pohjalliseni tilalle, kaari nousi sen verran, että varpaille jäi enemmän tilaa.

Kokeilin kenkiä ensin ihan lyhyellä asfalttilenkillä. Ensivaikutelma oli outo ja turvaton. Tuntui kuin erittäin kevyt kenkä olisi jättänyt kantapään lähes kokonaan ilman tukea ja jalka olisi jäänyt jotenkin heitteille. Adidaksen Boost-malleille ominainen rullaavuuskin tuntui uupuvan. Tuntui kuin jalassa ei olisi ollut kenkiä lainkaan, mutta huonolla tavalla. Mutta annas olla, kun vetäisin lenkin päätteeksi muutaman kiihdytyksen, kengät pääsivät oikeuksiinsa ja lähtivät lentoon. Nehän ovat kuin tehdyt vetoihin!

Tahkosin kengillä muutamia lenkkejä, mutta en uskaltanut pukea niitä vielä huhtikuiseen Tulppanijuoksuun jalkaani. Kun viitisenkymmentä kilometriä ja useita vetotreenejä oli juostu ja vanhat luotto-Adiokseni rei'illä, New Balancet pääsivät tositoimiin eli Aurajoen yöjuoksuihin. Jalkani olivat tottuneet uudenlaiseen lestiin, ja lisäksi olin tajunnut, että solmimalla nauhat viimeistä reikää myöten saan ne riittävän tiukalle ja tukevuus paranee. 

Juoksin Vazee Rusheilla nyt Maskun puolikkaankin, mutta siinä menee raja. Maratonille ne ovat liian kevyet, ja siellä juoksen luultavasti Adioksilla. Nyt päänvaivaa on aiheuttanut uusien tukevampien juoksukenkien metsästys, mutta luulen, että ongelma on tältä erää ratkennut. Luin paljon New Balancen fresh foam -vaimennetuista kengistä ja kävin sovittamassa mallia 1080v6. Se tuntui pitkästä aikaa kunnon lenkkarilta, sellaiselta jolla raastetaan työkilometrejä. Mallilla on hyvä iskunvaimennus, se on tukeva mutta silti kevyt. Kenkään on myös lisätty jalkapohjan ja nilkan kohtaan bootie construction -rakenne, joka varmistaa, että kenkä pysyy tukevasti paikoillaan eikä kantapää pääse heilumaan. Tilasin nyt nämä uudet New Balancet pitkille lenkeille, ja odotan niiltä todella paljon. 

Samalla huomaan olevani salakavalasti muuttumassa vannoutuneesta Addu-naisesta New Balancen äänenkannattajaksi. Mutta kengät kehittyvät, ja juoksijan pitää seurata kehityksen mukana. 

Olisi kiinnostavaa kuulla, minkälaisilla kengillä te lukijat juoksette. Onko teillä yhdet tai useammat kengät? Millä juoksette pitkikset, millä vauhtitreenit? 


Alamäkivetojen jälkeen venytellessä silmiin osui hupaisa kirjoitus.


Adidas Adizero Adios Boost kakkoset saivat seuraajikseen saman mallin vähän erikoisemmalla värityksellä.

Kommentit

  1. Ihanan väriset!! Siis sekä nuo NB:t että kesäkuosiset adidakset.

    Mulla on peruslenkeille ja pitkille Adidaksen Ultra Boostit. Samaa kaliiberia kuin Asicsin Nimbukset, joilla juoksin aiemmin. Ultra Boostit on mulla myös maratonkenkänä. Niitä on tällä hetkellä kahdet, toiset saattohoidossa, mutta käytössä vielä lyhyemmillä lenkeillä ja kävellessä. Vauhtikenkinä Adizero Adios Boost 2:t, joita käytän kovemmissa treeneissä ja lyhyemmissä kisoissa. Nyt on ollut jonkin aikaa yhdessä meidän urheilukaupassa alennuksessa Boston Boostit ja olen niitä käynyt hiplaamassa jo monesti, mutta mulla on vauhtitossut niin paljon vähemmällä käytöllä, että taitavat jäädä kauppaan. Icebugin nastakengät on talven liukkaille ja icebugin suunnistuskengät tämän kesän suunnistushaasteisiin. :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä idea siirtää huonommat kengät saattohoitoon, kun en viitsisi vielä noita Supernovia poiskaan heittää. Saa siis kävelylenkille kuitenkin ihan ok kengät. Nyt menen kokeilemaan NB:n fresh foameja, ne saapuivat eilen. Miten voikaan tulla niin onnelliseksi juoksukengistä! <3

    VastaaPoista
  3. Palasin (googlehaun kautta) tähän kirjoitukseesi😊. Olisin kiinnostunut kuulemaan, nyt kun kesä alkaa olla takana, että millä tossuilla oot mitkäkin lenkit juossut. Lyhyet kisat varmaan rusheilla?
    Mulla myös ensin ollut adduja, edelleen adizero tempo boostit reikineen ovat ne luottotossut. Oon tykännyt myös todella paljon aikaisin keväällä ostamista nb 1400:sta, unelmakevyet! Mutta kymppi on ihan maksimi mitä uskallan niillä juosta, ainakin toistaiseksi. Tuli kerran toinen pohje ja koko jalkaterä niin omituiseksi lenkin jälkeen, että pelkäsin jo peroneuspareesia (selässä ongelmaa, kyllä).
    Mutta! Kuukausi sitten sain aikaiseksi ostaa uudet pitkänmatkan/peruslenkkarit, päädyin mizunoihin. Ensi vaikutelma hyvä, vaikkakin hurjan jäykkä pohja ja tuntuma alustaan riittämätön. Mutta aina 6-8km jälkeen alkoi jalat oireilla aivan uudella tavalla (polvet, polvitaipeet sattui joka tärähdyksellä ja toinen lonkka, polvitaipeet jopa turposivat 16km lenkin jälkeen). Siispä vein lenkkarit takaisin ja vaihdoin nb:n vazee paceihin! Ja nyt tarvitsisi saada jostain äkkkä lapsenvahti, että pääsisi heti testaamaan😀! Toinen juoksija perheessä on vazee paceja tänä kesänä ylistänyt. Vaikkei toisen kokemus kerrokkaan sopiiko samat omaan käyttöön ja jalkaan, niin on se uusien lenkkarit ostaminen sen verran rakettitiedettä, että mielipiteitä mielellään metsästää ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Samaa mieltä, että kun yhdet hyvät tossut löytää, niistä ei haluaisi millään päästää irti, kun uusien metsästäminen ei olekaan mikään helppo juttu 😆 Mulla on mennyt tänä kesänä kaikki kisat noilla Addujen Adioksilla. Ne on kisoissa jotenkin niin hyvät, en edes huomaa niitä jaloissa. En tiedä, olisko nuo Addujen tempo Boostit tai vielä kevyemmät Takumi renit vielä mukavammat kisakengät, kun en ole niitä kokeillut, mutta toistaiseksi Adiokset ovat olleet hyvät. Maratonilla mulla kyllä turpoaa jalat niin, että ne kapealestisinä väistämättä alkaa hiertää pikkuvarpaisiin, mutta muilla matkoilla sitä ongelmaa ei ole ollut. Vazee Rushit taas ovat olleet mun vetokengät, vetotreenit ja tempojuoksut ovat menneet niillä. Nykyisin olen vetänyt jalkaan nuo NB:n 1080v6:n fresh foamit pitkiksille ja kevyille lenkeille, mutta ne on niin tuetut, että välillä alkavat painaa jostain kevyisiin kenkiin tottuneita jalkojani. Entiset pitkissuosikkini Addujen Ultra Boostit ovat jääneet vähän paitsioon viime aikoina ja Supernovia en ole käyttänyt enää ollenkaan. Poluilla olen juossut Inov-8:lla. Mutta mä hankin nyt valmentajan kehoituksesta piikkarit! Kun Intersportissa oli hyviä aleja. Vielä en ole ehtinyt testaamaan, mutta jännityksellä odotan, miltä niillä juokseminen tuntuu! ☺️

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen