Siirry pääsisältöön

Sauvakävely, mikä mahtava laji!

Olen täydellisen ihastuksissani löydettyäni kokonaan uuden lajin ja ratkaistessani samalla ikiaikaisen pulmani, miten saisin treenattua riittävän matalilla sykkeillä, jotka kehittävät parhaiten peruskestävyyttä. Aerobinen kynnykseni on 152, ja suurimman osan treeneistä tulisi tapahtua sykearvon tuntumassa tai sen alle. Tosiasia kuitenkin on, että kun juoksen, sykkeeni ei paljon alle tuon kynnyksen koskaan ole. Ikinä se ei ainakaan ole 130, joka olisi noin 70 prosenttia maksimisykkeestäni. Reippaalla kävelyvauhdilla en taas saa sykettäni nousemaan kuin 110:een, ylämäissä satunnaisesti 120:een. Useimmiten kävelylenkkien keskisyke on kuitenkin sadan pinnassa tai alle. 

Peruskestävyyttä kehittävä sykealueeni on siis treenatessani ollut jatkuvasti paitsiossa. Vain luisteluhiihtämisellä syke pysyttelisi toivotuissa lukemissa. Vaan kun ei ole lunta,  hiihtämään ei pääse riittävän usein. Hiihtoputki on Paimiossa, mutta eipä sinne tule kovin usein lähdettyä. 

Viime lauantaina päätin kokeilla, mitä tapahtuu, kun ottaa sauvat kauniiseen käteensä ja panee töppöstä toisen eteen. Olen saanut kävelysauvat vuonna 2009 puolustusvoimien viestintäkurssilta, mutta kertaakaan en ollut niitä vielä ”ehtinyt” kokeilla. Pojan futistreenien aikaan lähdin kävelemään lenkkiä, jonka yleensä olen taittanut tavallisesti kävellen tai juosten. Nopeasti kävi selväksi, että sauvoista saa kävelyynsä hirvittävän paljon voimaa ja vauhtia. Jos reippaalla kävelylenkillä keskivauhtini on ollut 9:50 - 10:00 min/km, nyt se oli 9:00 - 9:15 min/km. Hiki virtasi, ja hengästyinkin. Pääsin jopa liikkumisen tuomaan flow’hun. Keskisyke oli mäkisellä reitillä 137! Eli juuri siinä missä pitääkin. Päätin välittömästi vaihtaa yhden viikon juoksulenkeistäni, kevyen tai palauttavan, sauvakävelylenkiksi. 

Kiinnostaa nähdä, missä vaiheessa treeni alkaa purra niin, että pystyn ottamaan juoksuaskeleita yhtä matalilla sykkeillä. Tällä hetkellä treenaan niin oikeaoppisesti, että liikkuminen on todella motivoivaa ja kivaa. Kovat treenit teen aina porukassa, jolloin ne sujuvat huomattavasti vaivattomammin.

Joten sauvat, nuo juoksuharrastukseni kehittäjät, ovat tästä lähtien säännöllisessä käytössä. Harmi vain, että saatuani ne käteeni, teki mieli välittömästi lähteä hiihtämään.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja Suomen 100-vuotisjuhlaa kaikille!


Kuva ei ole sauvakävelylenkiltä, mutta sopinee ajankohtaan riittävän hyvin.


Kommentit

  1. Olen toivonut sauvoja joulupukilta. Uskon että saisin niistä helpotusta hartiajumiin ja muutenkin treeni olisi hieman monipuolisempaa. Saas nähdä, pääsemmekö ensi vuoden puolella yhdessä sauvakävelylle Turussa tai täällä Helsingissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toden totta, sauvoista on hyötyä myös hartioiden vertymiseen! Mä olen vieläkin ihan fiiliksissä uudesta lajilöydöstä. Ja eiköhän me päästä sekä sauvoilla että juosten lenkkeilemään yhdessä 😊

      Poista
  2. Sauvakävely on kyllä todella hyvää treeniä. Tein sitä paljon sinä talvena, kun polvi teki juoksun suhteen stopin. Nykyisin jäänyt harmillisen vähäiselle. Tsemppiä treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en tajua miten en ole ennen sitä tajunnut! En tiennytkään, että sulla on ollut polvivaivoja. Hyvä että ovat takanapäin, ja juoksu kulkee. Treenitsemppiä myös sulle! 😊

      Poista
  3. Sauvakävely on suotta väheksytty laji! Tai ainakin tuntuu että monissa someryhmissä juoksu on ainoa hyväksyttävä laji treenata juoksutapahtumaa varten. Onneksi joukossa on "soraääniä" muistuttamassa että mikä tahansa aerobinen tekeminen on hyväksi. Itsekin teen pk-kaudella osan lenkeistä sauvakävellen, juurikin siksi että hitaasti juosten (8-8.30 min / km) syke on 145-150, kun taas esimerkiksi tänään sauvakävelin keskivauhdilla 9.15 ja keskisyke oli vain 120! En jaksa ymmärtää, miksi syke loikkaa 20-30 pykälää ylemmäs heti kun siirryn juoksuun, vaikka keskivauhti olisi vain noin minuutin nopeampi kuin sauvakävellen. Lienee peruskunnon puutetta, mutta sitäpä tässä on tarkoitus parantaa talven aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Katselin harjoituspäiväkirjojani parin vuoden ajalta ja erityisesti sykkeitä, joilla olen juossut. Enpä enää niin hirveästi ihmettele, miksi kehitystä ei ole alun jälkeen enää tullut. Koko ajan menty ihan liian kovilla sykkeillä. Joten sauvat ovat ystäväni tästä eteenpäin :)

      Poista
  4. Sauvakävely on ihan huippua!! Tykkään siitä tosi paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen nyt myös hurahtanut siihen. Sauvomaan jaksaa lähteä aina, vaikka jalat ja pää olisi kuinka väsyneet. Pieni happihyppely tekee vain terää :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen