Piinaava palautuminen ja katse tuleviin kisoihin

No nyt on viimein palauduttu, totta tosiaan! Kaikki meni hyvin lauantaina varsinaisen rykäyksen jälkeen, kävimme mökilläkin ja tuli valvottua aika myöhään elokuvaa toljottaen. Venyttelin kyllä tunnollisesti ja rullailin. Keskityin nesteytykseen ja söin aimo annoksen makaronilaatikkoa. Olo oli sellainen kylläisen väsynyt, kuten hyvän juoksun jälkeen aina.

Lauantai-illan autere mökillä

Sunnuntaina koitti äitienpäivä, mutta vaikka sain velttoilla sängyssä pitkään, heräsin jo ennen kuutta. Kroppa heittelehti ylikierroksilla, ja olo oli väsynyt mutta normaali yhtä kaikki. Lasten kanssa metsäkävelyt ja muut, illalla uinnit. Syöminen ja juominen jäivät jotenkin heikoille kantimille, uinnin jälkeen saunassa 1,5-vuotias vaati tissiä, kuten tavallista. Kotiin päästessä alkoi viluttaa, ja iltaa kohden vilutus yltyi horkaksi. Niinpä sitä oltiin taas villasukat jalassa, villatakki päällä, peiton ja villasaalin alla hytisemässä. Yö vartin pätkissä, lihakset kolottaen.

Arvioin tilani nestehukaksi, joka äityi pahaksi saunassa, mutta saattoi se olla myös kehon voimallinen reagoiminen kaikkiin rasituksiin. Edellinen kokemus nestehukasta / lämpöhalvauksesta on viime kesältä, kun lähdin heinäkuisena iltana lenkille. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta koska kello oli jo kuusi illalla, en ajatellut sen porottavan enää niin kuumasti. Virhe ja erhe. Illalla ruokahalu asteittain katosi ja hytinä kasvoi. Peittojen ja villan alla horkassa tärisi ihmisraunio. Seuraava päivä kuin jäätyneessä helvetissä. Olo oli kuin kaameimmassa krapulassa ikinä. Kaikki lihakset särkivät, liikkeet olivat hitaat, keskittymiskyky nolla.

Eilinen sijoittuu kaameimpien päivien rankingissa aika korkealle. Väsytti ja heikotti niin, ettei mistään tullut mitään. Nielussa asusti piru. Odotin sekuntiviisareiden soljuttavan itseäni kohti normaalia minää. Vielä illalla oli lämpöä 37,5, ja horkka iski jälleen. Mutta sitten. Viime yön nukuin mainiosti, eikä palautumispainajaisesta ole jäljellä enää kuin aavistuksen arka vatsa.

En tiedä, oliko kyseessä tosiaan kehon vastalause rääkkiin (olihan se aloitusvauhti puolimaratonille melko mahtaileva, myönnetään), vai kaikkien osasten summa, heikkoon kohtaan iskenyt pöpö vai mikä. Mutta ainakin kehoni jälleen muistutti, että levon suhteen ei ole syytä pelleillä.

En siis vielä huomenna uskaltaudu mukaan Runner's High Turun harjoituksiin, vaan menen vetämään rennon palauttelulenkin. Perjantaina on vuorossa hierojan järjestämät treenit, ja niitä odotan jännityksellä. Salille ehdin luultavasti torstaina, jos olo on myötäinen.

Tässäpä lisää kilometrejä juostavaksi.

Joku kultainen sielu luki ajatukseni ja kävi jättämässä TCR:ssä autojen tuulilaseihin mainoksia parin viikon päässä olevista juoksutapahtumista Raisiossa. Siellä järjestetään vaihtoehtoisesti vitosen kaupunkijuoksu tai kympin trail run eli maastojuoksu (polkujuoksu). Pohdin pitkään, kumpaan osallistuisin, ja vielä eilen jouduin miettimään, osallistunko lainkaan. Mutta elämä voitti, ja valitsin polkujuoksut. En ole aikaisemmin maastojuoksua kisaillut, ja nyt on tilaisuus koettaa sitäkin. Polkujuoksussa on ainakin se hyvä puoli, että matkaan on miltei mahdotonta lähteä liian kovaa vauhtia, koska maastoon on keskityttävä sataprosenttisesti ja pelkästään se pitää vauhdin aisoissa. Muutenkin mukavaa päästä kokeilemaan jotakin aivan uutta, jossa aika ei välttämättä ole se pääasia.

Samaisen lapun toisella puolella mainostettiin Ruskon ympärijuoksuja, jotka järjestetään syyskuun alussa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että kesän toinen puolikas juostaan sitten siellä. Joten täältä noustaan taas, uuteen juoksuun!