Running Diaries

Vajaat kaksi viikkoa ennen Tukholman maratonia havahduin kauden päätapahtuman olevan aivan nurkan takana. Jännitys kasvoi, mutta hyvällä tavalla. Tiedän, että olen treenannut hyvin, mutta antanut palautumisellekin aikaa. Tänä keväänä ei ole tullut rasitusvammoja tai muitakaan kremppoja. Olo on odottavan hyvä. Lauantaiaamuna kello 5 poika alkoi vaikertaa sängyssään. Hän valitti kurkkuaan ja vatsaansa, ja aiempien kokemusten perusteella tiesin kyseessä olevan ruokatorvea korventavat vatsahapot ja pian kurkusta hyökkäävä oksennus. Silmät ummessa sain kaivettua jostakin esiin ämpärin, mutta ensimmäinenkin oksennus osui sentään pönttöön. Siitä seurasi kahdeksan tunnin tyhjentäytyminen, ja minä liityin kuoroon kello 11. Olin jo ihmetellyt, miten voimani olivat niin vähissä pojan hoitamiseen, mutta tässä syy: olin saanut taudin itsekin.  Mies oli saaressa rakentamssa kesämökkiä, ja kuopus virtaa täynnä. En muistanut, miten kokonaisvaltaisen pysäyttävä oksennustauti on: siinä ihmi...

Kuvat tämänpäiväiseltä kuntorataverkkailulta. Kun nyt en näy saavan viikoittaista treenipäiväkirjaani ajan tasalle, kerron yhdestä erinomaisesta treenipäivästä tältä viikolta. Se oli keskiviikko, jolloin minulla oli rehellinen vapaapäivä töistä. Arkivapaat ovat muutoinkin toimeliaita, mutta tänä keskiviikkona sain käyttää päivän justiinsa niin kuin tykkäsin. Toki täällä uudessa kodissa oli vielä tavaroita, jotka etsivät paikkaansa, ja niitä siinä lomassa järjestelinkin, mutta treenien suhteen päivä oli ihanteellinen. Menin kerrankin aamuhölkälle; tavallisina työarkiaamuina tällaiset päivänavaukset ovat haave vain, kun minun pitää kaitsea kaksi palleroa päiväkotiin ja suoriutua itsekin töihin toiselle puolelle kaupunkia. Mutta jos - siis jos - saisin treenata kuten itse haluaisin, päivät voisivat näyttää useamminkin tältä. Asumme tätä nykyä ihanteellisessa paikassa: kuntorataa ympäröivään metsään on vain vajaat puoli kilometriä. Ajatuksenani oli verkkailla kevyesti ...

Herkullinen väritys. Neonkeltaista! Olen juossut jo useamman vuoden Adidaksilla. Viime kesään saakka minulla oli aina kerrallaan yhdet juoksukengät, jotka kulutin loppuun ja vaihdoin uusiin. Parina talvena olin jo tosin juossut liukkaat kaudet Icebugeilla. Olin kyllä kuullut, että olisi hyvä omistaa parit kengät, joita sitten vaihdella, jo pelkästään sen vuoksi, että toiset ehtivät kuivua kunnolla lenkkien välissä. Minähän juoksin ennen viime kevättä kaikki lenkkini samaa vauhtia, joten en ajatellut, että kaltaiseni perus hölkkäniilo tarvitsisi kuin yhdet kengät.  Ennen Adidaksia juoksin useammat Asicsin Nimbukset pohjista sileiksi, vaihdoin vain jaloilleni teetetyt pohjalliset uusiin kenkiin. Sittemmin Asicsin lesti leveni ja paljastui, että pohjallinen ei ihan parhaalla mahdollisella tavalla jalkaani tukenut, joten homma meni kokonaan uusiksi. Asiantunteva Intersportin myyjä suositteli minulle Adidaksen Adistar Ridea, joka oli tuolloin melko kapea työkenkä peruspuurtami...

Näillä mentiin tällä kertaa. Lauantaina oli vuorossa kauden ensimmäinen puolikas, jonka oli määrä näyttää suuntaa kesäkuun alussa häämöttävän Tukholman maratonin tavoitevauhtien suhteen. Vapusta asti jatkuneet yllätyshelteet hermostuttivat, sillä kuumalla ilmalla juokseminen ei ole minua varten. Etenkään nyt, kun keho ei ollut vielä tottunut hellelukemiin, mittaria kovaa vauhtia ylöspäin nouseva elohopea huolestutti toden teolla. Tiesin tietysti kisan lähestyvän, mutta varsinaiseen valmistautumiseen ei jäänyt liiaksi aikaa. Koko vappuviikonloppu oli kulunut muuttaessa, enkä ehtinyt levätä lainkaan. Viikolle osui tiukkoja työpäiviä sekä loputonta säätämistä uuden kodin muuttokaaoksessa, joten puolimaratoniin oli pakko suhtautua yhtenä tapahtumana, joka vain hoidetaan pois. Lisäksi jännitin viimeiseen asti, joudunko myös minä vatsataudin uhriksi, sitä oli nimittäin liikkeellä sekä kotona että töissä. Säästyin taudilta, mutta muutoin en voi sanoa olleeni elämäni vedossa lau...

Itsensä voittajan on helppo hymyillä :) Kotiin ei ole tulemista, jos et voita kultamitalia, toivotti pian viisivuotias poikani lähteissäni ovesta ulos eilen illalla puoli yhdeksän aikaan. Ihan niin mallikkaasti ei kevään ensimmäinen kymppi suinkaan mennyt, mutta tulihan sieltä sentään henkilökohtainen kympin ennätys, johon sietää olla tyytyväinen. Aurajoen yöjuoksun startti oli lauantaina kello 22, ja vaikka olen henkeen ja vereen iltakukkuja, noin myöhäinen kisa-aika ottaa henkisesti koville. Koko päivä menee odotellessa, eikä oikein mihinkään osaa ryhtyä. Jännitys kasvaa, ja lopulta kotona vaeltaa toimeton hermoraunio. Aamulla kävimme lasten kanssa pyörillä kavereiden kanssa leikkipuistossa. Sitten yritin mennä pojan kanssa uimaan, mutta teimme u-käännöksen uimapaikan aulassa, kun hänellä olikin niin flunssainen olo ja mahaan koski. Vetäisin myös ennenkuulumattomat 1,5 tunnin päikkärit, joiden jälkeen yritin kasata itsestäni juoksemaan lähtevää ihmistä. Lopulta kun muu p...

Polku nousi jyrkästi metsän siimekseen. Perillä oli näköalatorni ja nuotiopaikka. Ollaan taas auttamattomasti jäljessä, mitä treeniviikkokatsauksiin tulee. Kisakausi on alkanut, ja olen keskittynyt kisaraportteihin, koska itse nautin muiden blogeissa eniten näiden huippukohtien lukemisesta. Arkinen puurtaminen on kuitenkin myös kiinnostavaa, sillä sehän luo koko harrastuksen rungon. Viimeksi olen kuvannut harjoitusviikkoani viikolla 11, ja nyt eletään jo viikkoa 15. Teen kompromissin ja hyppään viikkoon 13, sillä kalenterini mukaan viikolla 12 ei ollut hirveästi kiinnostavaa raportoitavaa lukuun ottamatta Sauvon maaseudulla tekemäämme 500 metrin vetoharjoitusta. Juoksin siinä 5*500/2' tahtiin 4:52 - 4:15/km, joten ihan hyvin kulki, kun ottaa huomioon, että vetosuora oli mutainen peltotie, jota juostiin edestakaisin (takaisin = kovaan vastatuuleen sateessa). Harjoituksen pohjalta tuli sellainen olo, että kyllähän sitä vauhtia sittenkin löytyy. Talven ja kevään mattojuoks...

Lauantaina vuorossa oli Karhu-viesti, jossa urhea joukkueemme Mainiot mailerit kirmasi Raumalta Poriin. Sarjamme oli miesten kunto- ja erikoisjoukkueet, johon sai osallistua sekajoukkueetkin. Heti kättelyssä pitää hehkuttaa, että oli kyllä hauskin tapahtuma ikinä, eikä vähiten siksi että porukassa edettiin kohti yhteistä tavoitetta. Olin ollut koko viikon vähän väsynyt, töistä ja sunnuntain Tulppaanijuoksusta. Torstaina juostu kiihtyvä 8km ja viidensadan veto eivät menneet mainittavasti, samaten perjantain verkka oli raskas. Jalat painoivat, eikä juoksu oikein kulkenut. Mietin, mahdoinko saada lapsilta jonkinasteisen flunssatartunnan vai oliko kyse vain väsymyksestä ja ehkä siitepölystä. Silmät vuotivat, ja olo oli jotenkin limainen mutta ei varsinaisesti kipeä. Lauantaiaamuna lähdimme matkaan puoli yhdeltätoista, tai kyytini saapui noukkimaan minut silloin. Haimme vielä Mariannen rautatieasemalta ja suuntasimme kohti Raisiota, josta yksi vahvistus hyppäsi mukaan. Siitä nok...