Siirry pääsisältöön

Motivaattorit kuntoon

Kun tavoite on selvillä, kannattaa muistaa hoitaa myös motivaattorit kuntoon. Koska väistämättä tulee päiviä, jolloin lähteminen ulkoilmaan tekemään jotakin hikoiluttavaa kiinnostaa yhtä paljon kuin kassissa muhineiden latureiden, kuulokkeiden ja mustekalojen irrottaminen toisistaan.

Eilen oli sellainen päivä. Olin nukkunut huonosti ja katkonaisesti erinäisistä syistä, ja yritin levätä sitten päivällä, kun oli päiväuniaika. Päiväunethan eivät sovi minulle mitenkään, jos saatankin hetkeksi torkahtaa, lopputulos on epämääräinen sekoitus tympeää hyhmää ja juilimista päässä, usvan tuntua koko loppupäiväksi. Eilen vajosin juuri tällaiseen vilutuksen ja hitauden tilaan, kunnes kelluminen valveen ja unen rajamailla väkivaltaisesti keskeytettiin. Lisäksi jossakin limakalvoilla väijyi orastava flunssan uhka. Teki mieli niitata lenkkarit seinään ja kaivautua untuvapeiton alle velvollisuuksia piiloon. Ikkunan takana avautunut harmaus ei suoranaisesti nostattanut juoksufiilistä.

Mutta koska olen tosissani aikonut juosta kaikki treeniohjelmani lenkit ja katsoa, pääsenkö niiden avulla tavoitteeseeni, ei sitä niin pienin perustein ryhdytä lipsumaan. Tämä blogi on se viimeinen backuppi, koska olisi se ehkä vähäsen noloa ensin rehvastella täällä henkselit paukkuen ja sitten haudata koko hanke kaikessa hiljaisuudessa. Lopettaa vain kirjoittaminen. Sitten kun joku kysyisi, mitenkäs se maratooni, vaihtaisin vain sujuvasti aihetta. No eikä.

Onneksi pojalla oli sirkustreenit ja minulla kuljettajan pesti. Tunnin treenien aikana Steinerkoululta ehtii juuri sopivasti Karikolle juoksemaan neljä kierrosta.

Valmista tuli, eli 2/64 lenkki juostu: 6.58 km / 37m 13s / 5:40 min/km.

Keskinopeuskin alkoi muistuttaa pyydettyä, lenkin oli nimittäin määrä olla hidas. Seuraavalla pitkällä lenkillä lupaan itselleni, että juoksen oikeasti rauhallisesti enkä yritä ottaa lenkin loppua kiinni.

Lenkkipolulla muuten tunsi väsymyksen ja sen orastavan flunssan, ei noussut jalka niin kepeästi kuin pari päivää sitten.

Mutta minulla on ase pöpöjä vastaan, ja se toimi tälläkin kerralla. Joka päivä otan lusikallisen Möllerin kalanmaksaöljyä, sitä kammottavaa nestettä, uskon nimittäin teoriaan että mitä kamalampaa, sitä tehokkaampaa. Sen avulla ovat väsymyksen ja lasten pöpöjen aiheuttamat muutamien päivien flunssat (joista kärsin viime vuonna keskimäärin joka toinen kuukausi) pysyneet poissa. Jos tulee ihan oikeasti sellainen olo joka voisi kehkeytyä flunssaksi, terästän vastustuskykyäni vielä Minisunin Super defence -tabuilla. Toimii.

Tänään olen taas voimissani. On muuten huomattavasti selkeämpää, että on tavoitteellinen treeniohjelma, joka jakaa päivät treenipäiviin ja lepopäiviin. Silloin lepopäivänä voi ihan oikeasti hyvällä omallatunnolla levätä eikä miettiä, että pitäisikö sittenkin mennä vetäisemään yksi ihan pikkuriikkinen lenkki vain.

Vastustuskyvyn puolestapuhuja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…

NUTS Pallas "sprinttimatka"

Nyt olen juossut elämäni hienoimmissa maisemissa, Suomen tunturilapissa. Mahtava polkujuoksukokemus jylhiä tuntureita ylös alas tahkoten on yksi mieleenpainuvimmista, jota taatusti muistelen vielä vuosien päästä. NUTS YlläsPallas oli ihan todella hienosti järjestetty tapahtuma, jossa näki oikeastaan pelkästään iloisia kasvoja ja innostuneita ilmeitä. Olen siis loputtoman tyytyväinen, että kaikesta huolimatta lähdin starttiviivalle, vaikka etukäteen tuntui siltä, että jumalat ovat todellakin päättäneet, että minä en tänä kesänä enää juokse.

Lähdimme Mariannen kanssa matkaan torstaiaamuna junalla Turusta. Olin pakannut kaikki kamppeet huolellisesti jo edellisiltana, joten epätoivoiselta aamuhässäkältä vältyttiin. Muuten olo oli jännittynyt, joka ei johtunut iloisena kuplivasta kisajännityksestä. Takareiden tilanteen tiesin, mutta se ei huolettanut, olihan lantio kuvattu ja todellinen kivun aiheuttaja selvinnyt, lääkäriltä juoksulupa saatu ja muutenkin vaiva tuntui olevan juoksutau…