Juuri kun ehdin rehvastella flunssanestovarustuksellani, näyttää siltä, että olen saanut lapsiflunssan numero ehkäpä 42. Oireet ovat aina samat: väsyttää, paikkoja särkee, keuhkoputkea korventaa. Ja tämä on nimenomaan tauti, joka tulee silloin, kun lapset ovat kipeinä. Tätä se viime viikonlopun hidas palautuminen kaiketi tiesi. Olen kerrassaan tympääntynyt flunssakauteen, vihaan sitä.
Tänään olen lääkinnyt itseäni juomalla noin viisi kuppia inkiväärillä höystettyä teetä, hengittänyt höyryn seassa Vicks Vaporubia ja hieronut ainetta suoraan rintakehääni, syönyt sinkkiä ja C-vitamiinia ekstra-annoksen.
Saapa siis nähdä, miten käy huomisen intervallivetoni. Jos olisin viisas, sanoisin sen ilman muuta siirtyvän aikaan, jolloin olen taas voimissani. Vaan kun en ole, uskottelen itselleni, että kyllä nyt pikkulenkin voi ihan nopsasti käydä vetäisemässä. Tiedän tiedän, jälkitaudit ja niin edelleen. En vaan malttaisi yhtään odottaa, ja vihaan tällaisia käänteitä suurissa suunnitelmissani.
Olen tässä samalla vähän opiskellut tulevaisuuden varalle uusista vastustuskyvyn tehostajista ja aion kasvattaa repertoaariani ainakin pakurisienestä valmistetulla teellä. Luin aiheesta uutukaisesta Ruohonjuuren lehdestä. Siinä kerrottiin myös toisesta tutustumisen arvoisesta sienilajikkeesta, joka kuulemma on kiinalaisten kestävyysurheilijoiden kestävyyden salaisuus. Hankin sitäkin.
Tänään Turun Sanomissa oli kiinnostava juttu terveysmittareista. Itselläni olisi käyttöä tuollaiselle Checkmylevel-mittarille, jolla pystyy tarkkailemaan kehonsa palautumista. Tulisi meinaan tarpeeseen, kun en näköjään itse osaa sitä tehdä.
 |
| Screenshot TS:n terveysmittarijutusta. |
 |
| Tehtiin sitten lepopäivän kunniaksi siemennäkkäriä. |
Kommentit
Lähetä kommentti