Siirry pääsisältöön

Inkivääriä, höyryhengitystä ja Vicks Vaporubia

Juuri kun ehdin rehvastella flunssanestovarustuksellani, näyttää siltä, että olen saanut lapsiflunssan numero ehkäpä 42. Oireet ovat aina samat: väsyttää, paikkoja särkee, keuhkoputkea korventaa. Ja tämä on nimenomaan tauti, joka tulee silloin, kun lapset ovat kipeinä. Tätä se viime viikonlopun hidas palautuminen kaiketi tiesi. Olen kerrassaan tympääntynyt flunssakauteen, vihaan sitä.

Tänään olen lääkinnyt itseäni juomalla noin viisi kuppia inkiväärillä höystettyä teetä, hengittänyt höyryn seassa Vicks Vaporubia ja hieronut ainetta suoraan rintakehääni, syönyt sinkkiä ja C-vitamiinia ekstra-annoksen.

Saapa siis nähdä, miten käy huomisen intervallivetoni. Jos olisin viisas, sanoisin sen ilman muuta siirtyvän aikaan, jolloin olen taas voimissani. Vaan kun en ole, uskottelen itselleni, että kyllä nyt pikkulenkin voi ihan nopsasti käydä vetäisemässä. Tiedän tiedän, jälkitaudit ja niin edelleen. En vaan malttaisi yhtään odottaa, ja vihaan tällaisia käänteitä suurissa suunnitelmissani.

Olen tässä samalla vähän opiskellut tulevaisuuden varalle uusista vastustuskyvyn tehostajista ja aion kasvattaa repertoaariani ainakin pakurisienestä valmistetulla teellä. Luin aiheesta uutukaisesta Ruohonjuuren lehdestä. Siinä kerrottiin myös toisesta tutustumisen arvoisesta sienilajikkeesta, joka kuulemma on kiinalaisten kestävyysurheilijoiden kestävyyden salaisuus. Hankin sitäkin.

Tänään Turun Sanomissa oli kiinnostava juttu terveysmittareista. Itselläni olisi käyttöä tuollaiselle Checkmylevel-mittarille, jolla pystyy tarkkailemaan kehonsa palautumista. Tulisi meinaan tarpeeseen, kun en näköjään itse osaa sitä tehdä.

Screenshot TS:n terveysmittarijutusta.


Tehtiin sitten lepopäivän kunniaksi siemennäkkäriä.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…