Siirry pääsisältöön

Inkivääriä, höyryhengitystä ja Vicks Vaporubia

Juuri kun ehdin rehvastella flunssanestovarustuksellani, näyttää siltä, että olen saanut lapsiflunssan numero ehkäpä 42. Oireet ovat aina samat: väsyttää, paikkoja särkee, keuhkoputkea korventaa. Ja tämä on nimenomaan tauti, joka tulee silloin, kun lapset ovat kipeinä. Tätä se viime viikonlopun hidas palautuminen kaiketi tiesi. Olen kerrassaan tympääntynyt flunssakauteen, vihaan sitä.

Tänään olen lääkinnyt itseäni juomalla noin viisi kuppia inkiväärillä höystettyä teetä, hengittänyt höyryn seassa Vicks Vaporubia ja hieronut ainetta suoraan rintakehääni, syönyt sinkkiä ja C-vitamiinia ekstra-annoksen.

Saapa siis nähdä, miten käy huomisen intervallivetoni. Jos olisin viisas, sanoisin sen ilman muuta siirtyvän aikaan, jolloin olen taas voimissani. Vaan kun en ole, uskottelen itselleni, että kyllä nyt pikkulenkin voi ihan nopsasti käydä vetäisemässä. Tiedän tiedän, jälkitaudit ja niin edelleen. En vaan malttaisi yhtään odottaa, ja vihaan tällaisia käänteitä suurissa suunnitelmissani.

Olen tässä samalla vähän opiskellut tulevaisuuden varalle uusista vastustuskyvyn tehostajista ja aion kasvattaa repertoaariani ainakin pakurisienestä valmistetulla teellä. Luin aiheesta uutukaisesta Ruohonjuuren lehdestä. Siinä kerrottiin myös toisesta tutustumisen arvoisesta sienilajikkeesta, joka kuulemma on kiinalaisten kestävyysurheilijoiden kestävyyden salaisuus. Hankin sitäkin.

Tänään Turun Sanomissa oli kiinnostava juttu terveysmittareista. Itselläni olisi käyttöä tuollaiselle Checkmylevel-mittarille, jolla pystyy tarkkailemaan kehonsa palautumista. Tulisi meinaan tarpeeseen, kun en näköjään itse osaa sitä tehdä.

Screenshot TS:n terveysmittarijutusta.


Tehtiin sitten lepopäivän kunniaksi siemennäkkäriä.



Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v...
2 kommenttia
Lue lisää

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja...
4 kommenttia
Lue lisää

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähä...
7 kommenttia
Lue lisää