Siirry pääsisältöön

Uusi uljas lenkki - ja lepo


Loistava 13 kilometrin siivu. 8 kilometrin kohdalla pienehköä hortoilua.

Eilen vuorossa oli viikon viimeinen veto eli pitkä lenkki. Suurin haasteeni oli pitää tasaisen rauhallinen tempo ja tarkkailla, ettei vauhti karkaisi vauhtikestävyysalueelle, jolla yleensä olen pidemmätkin lenkit virheellisesti juossut.

Peruskestävyysharjoittelu on kuitenkin pitkän matkan juoksua harjoitellessa kaiken a ja o, sillä se totuttaa liikuntaelimistön pitkäkestoiseen harjoitteluun ja kyky käyttää rasvoja energianlähteenä tehostuu. (Lisää kestävyyden käsitteistä täältä.) Peruskestävyyttä tarvitaan, jotta keho osaa säästää elimistön hiilihydraattivarastoja tasaisesti koko matkalle.

Nyt olin valmistautunut kahdeksan mailin eli 12,87 kilometrin treeniin paremmin kuin viime viikon pitkikseen. Kartasta olin suunnitellut reitin, jonka arvelin olevan kutakuinkin oikean mittainen. Reitti kulki siis Skanssin takaa Kaarningon pirstoutuneiden kasvihuoneiden ohitse, metsän läpi aina Uudenmaantielle, josta Piispanristin Prisman sivuitse Poikluomantielle, Pyhän Katariinan tietä aina Kataraistentielle, Haritun läpi Eteläkaareen ja sieltä taas Skanssin ohi samaa tietä kotiin. Kokonaismatkaksi tuli 13,11 kilometriä, joten aika hyvin silmämääräinen arviointi piti.

Lenkki 4/64: 13,11 km / 1:17:03 / 5:53 min/km.

Pystyin pitämään tavoitevauhdin eli nopeuden välillä 5:48 ja 6:00 min/km. 

Lenkin jälkeen oli odotettu lauantaisauna, jossa otin ääritiukat löylyt. Lämpötilojen vaihtelu yhdistettynä koko viikon juoksukilometreihin (34,2 km) teki tehtävänsä, ja kehoni rentoutui niin, että olisi tehnyt mieli maata koko loppuilta. Vastaavaa fyysistä väsymystä olen tuntenut viimeksi joskus silloin, kun olen viettänyt koko päivän laskettelurinteessä lumilautailemassa ja saunonut fyysisen rääkin päätteeksi. 

Oli pakko jättää elokuva kesken ja vetäytyä sänkyyn jo kello 23, ennenkuulumatonta. Unentuloa ei voinut paeta, se saavutti väistämättä. Täytynee kunnioittaa treeniohjelman sanelemia lepopäiviä ja antaa kropan palautua rauhassa, ei tästä muuten mitään tule. Huomenna on salipäivä, mutta seuraavat juoksutreenit ovat vasta keskiviikkona.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v...
2 kommenttia
Lue lisää

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja...
4 kommenttia
Lue lisää

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähä...
7 kommenttia
Lue lisää