Siirry pääsisältöön

Aurinkokylvyssä!

Kaksi juoksua on juostu sitten viime päivityksen. Edellisen kirmasin perjantaina, jolloin oli viikon neljäs lenkki, ihan tavallinen 6,44 kilometriä. Satoi, ja aikataulujen vuoksi treenistä tuli kärryjuoksu. Mutta se tuntui nyt jotenkin kevyemmältä kuin ennen. No tietysti, lumet ovat tiessään, eikä tarvitse jyrätä menopeliä enää halki sohjon ja jään. Mainiota.

Oli erinomaisen mukavaa juoksennella sateen raikastamassa säässä osin Itäharjun omakotialueella ja sitten vielä teollisuusalueella. Kyytiläinenkin nautti menomeiningistä, ainakaan kärrystä ei sadehupun alta kuulunut ainuttakaan vastalausetta. Vauhti oli varsin letkeä, mutta täytyypä sanoa, että jo pelkän motivaation ylläpitämiseksi tällaiset rennot polkaisut ovat ihan välttämättömiä aina tiukempien ja pidempien treenien välimaastoon. Tällainen juoksentelu tuntuu melkein aina pelkästään mukavalta.

Treeni 12/64: 7,72 km / 50:32 / 6:33 min/km

Viikon pitkis olisi ollut vuorossa lauantaina, mutta jälleen muiden hommien vuoksi siirsin sen sunnuntaiksi. Vaikka ilta venähti eilen pitkäksi Heurekan erikoisen avaruus- ja seksimatkailun vuoksi, sunnuntainen juoksu oli mitä mainioin. Aluksi vähän emmin kestävyyttäni, sillä olo tuntui hieman väsyneeltä, mutta mitä enemmän askelia kertyi, sitä reippaammaksi kehoni vertyi.

Tänään sattui olemaan ensimmäinen ihan oikealta tuoksuva ja kuulostava kevätpäivä. Tuuli navakasti, niin että toisinaan oli kamppailtava päästäkseen eteenpäin, mutta suurimmaksi osaksi sain juosta tuulen alla. Aurinko paistoi lähes koko parituntisen matkan, ja sen huomaa nyt illalla. Kroppa on aurinkokylvyn jäljiltä ihan eri tavalla uupunut.

Reittivalinta osui täysin nappiin. Olenhan maininnut, että minua kiinnostaa polkujuoksu, ja kun lumet ovat lähes kauttaaltaan täällä etelässä jo sulaneet, metsässä pääsee ihan kivasti etenemään. Juoksin nyt ensimmäisen kerran Littoistenjärven ympäri, eli uimarannan jälkeen käännyinkin oikealle Järvelään ja jatkoin sieltä Littoisten luontopolkua Verkatehtaalle asti. Järvelässä oli sauna lämpimänä, ja joku pulahti järveenkin. Ihanat nuotion tuoksut kantautuivat nenääni, ja nautin täysin palkein olemassaolostani metsän keskellä.

Polku oli paikoin vallan hetteikköä, ja jalkani kastuivat vuorotellen litimäräksi, muta vain maiskahteli jalkojeni alla. Mutta ällistyttävän nopeasti jalat kuivuivat! Ja polkujuoksu on sitten kivaa.

Verkatehdas tuli yllättävän nopeasti, olin kuvitellut, että Littoistenjärven ympäri kestäisi juosta kauemminkin, mutta yhtäkkiä olinkin jo Littoistentiellä. Sitten kekkasin, että voin yhdistää lenkin Kalttassuon reittiin, jota olen juossut moninaiset kerrat ja joka siis kulkee Kohmon halki Pääskyvuoren pururadalle. Sekin oli jo melkein kokonaan sula, ihanaa. Pääskyvuoren metsissä tamppasin vielä jo tutuiksi tulleet metsäpolut, joilla olivat jo maastopyöräilijätkin kulkeneet, ja lopuksi kotimetsän halki kotiin.

Olisi pitänyt olla vesipullovyö, päätä nimittäin kivisti hieman auringon jäljiltä, olisiko pienehkö nestehukka päässyt yllättämään. Kotona ripeästi suoritettu tankkaus vedellä ja palautusjuomalla onneksi poisti säryn heti. Ennen seuraavaa pitkistä on pakko hankkia pikkupullovyö, omani on nimittäin ennemmin vaelluskäyttöön sopiva. Kyllähän tästä materiaaliurheilun saa, kun vain haluaa.

Mutta tuo polkujuoksu! Postimies soittaa aina kahdesti tai jotain sinnepäin, mutta viimeksi hän ainakin toi tuhdin Juoksija-lehden juoksukalentereineen. Taidan ihan tosissani etsiä siitä sopivan polkujuoksutapahtuman, joka on joskus elo-syyskuussa tässä lähettyvillä. Täytyy toimia ripeästi, nopealla vilkaisulla moni tapahtuma on jo täynnä. Taitaa olla nosteessa tuo laji.

Treeni 13/64: 19,71 km / 1:59:16 / 6:03 min/km

Tällä treeniviikolla juoksukilometrejä kertyi ruhtinaalliset 49. Ensi viikolla pitää palauttaa myös parina viikkona laiminlyöty saliharjoittelu mukaan kuvioihin.

Ai niin! Nyt oli jo niin lämmintä, että iphonen akku kesti nikottelematta näinkin pitkän lenkin ja yhtäaikaisen Spotifyn kuuntelun. Kerrassaan mahtavaa.


Polkujuoksun jälkeen lenkkarit näyttävät tältä.
Littoistenjärven rannalla kevään tulon saattoi kuulla ja haistaa.

Aurinko, vihdoin!

Erinomainen piirun vaille 20 kilsaa.

Kommentit

  1. Sä tulit niin mun mieleen kun luin samaisesta juoksijasta juttua polkujuoksusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitäpä mäkin sain lisäpontta innolleni :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…