Siirry pääsisältöön

Tappava vk-lenkki mäkisellä Lausteella

Vk-lenkit olisi varmaan hyvä ajoittaa aamupäivään, jolloin ihminen on tyypillisimmin virkeimmillään. Aina ei voi valita, ja eilen lähdin pk-vk-yhdistelmälle vähän ennen iltakahdeksaa.

Olen juossut vauhtikestävyyslenkkejä vielä verrattain vähän, jos ei lasketa niitä kymmeniä pitkiä matkoja, jotka olen tehnyt virheellisesti vk-alueella peruskestävyyden sijaan. Ehkä siksi nämä treenit jännittävät etukäteen aina vähän. Lähinnä että miten muka jaksan juosta 6,44 kilometriä lujaa.

Eilen oli siis vuorossa intervallitreeni, eli ensimmäinen 1,61 kilsaa hitaalla pk-vauhdilla, sitten 6,44 kilsaa nopeasti (5:23 - 5:29 min/km) ja lopuksi vielä 1,61 kilsaa hitaasti. Ajattelin mennä katsomaan, mitä monta päivää jatkuneet sateet ovat Lausteen pururadalla saaneet aikaan. Kahden ja puolen kilometrin reitti on paitsi lempilenkkini, älyttömän tiukka ja mäkinen, myös juuri oikean mittainen. Kun juoksen kotoa Lausteelle, siellä pari kierrosta ja samaa tietä takaisin, matkaksi tulee juuri 9,7 kilometriä, joka oli tällä kertaa tarkoituskin tepsuttaa.

Mainittakoon, että kehoni oli palautunut ennalleen viikonlopun ja maanantain jäljiltä, ja juoksu tuntui taas mahtavalta. Kun nopea osuus alkoi, tunsin, että pystyn juoksemaan nopeammin kuin annettu oletusvauhti oli.

Pururadalle päästyäni näytti kehnolta. Maa oli lähes kauttaaltaan jään ja lumen peitossa, mutta koska vauhti oli niin kova enkä äkkiseltään keksinyt mitään muutakaan lenkkiä, jatkoin eteenpäin. Pian kävi selväksi, että sulaa oli reitillä onneksi kahden kolmanneksen matkalta, eikä vauhtia tarvinnut hidastaa pystyssä pysymisen vuoksi (en enää käytä icebugeja).

Lausteen reitti sisältää laskujeni mukaan kuusi jyrkkää ja melko pitkääkin mäkeä. Ovat meinaan tappavia! Kivoilta ne tuntuvat silloin, kun juoksentelee sopivan letkeää vauhtia, mutta nyt, kun piti piiskata itseään alituisesti nopeampiin askeliin, ne totisesti ottivat luulot pois. Tauotonta mäkijuoksua, välillä jäisellä alustalla höystettynä.

Hengästytti, sydän hakkasi, lopuksi pisti jopa kylkeen. Olen silti kovin tyytyväinen treeniin. Sain pidettyä kovaa vauhtia yllä koko annetun matkan, vaikka jäisissä alamäissä piti ottaa vähän varovaisemmin. Nopean vk-osuuden keskinopeudeksi tuli 5:17 min/km.

Treeni 11/64: 9,70 km / 53:58 min/ 5:34 min/km

Tämähän alkaa tuntua ihan oikealta treenaamiselta, tai ainakin mielikuvalta, joka minulla kovasta treenaamisesta on. En malta odottaa, että loputkin jäät ovat sulaneet, ja voin juosta pitkiksen yhdistelemällä Turun pururatoja. Lausteelta Ispoisiin ja Luolavuoreen, siitä tulee jo mukava veto.

Hankintalistani sen kuin kasvaa. Juoksukellon lisäksi tarvitsen sellaisen rullan, jolla saan jalkalihaksiani verrytettyä lepopäivinä. Kokeilin rullattua jumppamattoa, mutta se oli liian lötkö eikä pyörinyt reisieni alla ollenkaan.



Keskiviikkoillan huumaa.

Kommentit

  1. Jos hankit rullan, niin hanki kova. Ei mitään pilatesrullaa. Sillä ei saa paikkoja auki. Sattuu muuten mukavasti toi rullailu välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Taidan lompsia kauppaan saman tien.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Piilevä raudanpuutos

Tämän postauksen piti käsitellä uusia sykerajojani, mutta kirjoitankin ensin tästä diagnoosista, jonka sain tänään. Sehän osaltaan selittää niitä kummallisen korkeita sykkeitänikin, uusi aerobinen kynnysarvoni on puolentoista viikon takaisen testin mukaan nimittäin 159!

Luin joulukuussa Healthy style of Living -blogin Susannan vakavasta raudanpuutostilasta. Ajattelin, että kaikenlaista sitä voi ollakin, mutta en osannut lainkaan ajatella, että vähäiset rautavarannot voisivat olla selittävä tekijä myös omaan olooni. Pari viikkoa sitten entinen työkaverini jakoi Facebookissa päivityksen, jossa hän kertoi kärsivänsä raudanpuutosanemiasta. Hemoglobiini oli verikokeissa aina normaalin viitearvon rajoissa, samoin kuin kaikki muutkin arvot. Mutta silti hän oli aina uupunut, kärsi lopulta voimakkaasta ahdistuksesta rintakehässä ja joutui jättämään kuntosalitreenitkin väliin.

Jostain tuli sellainen olo, että olenhan minäkin aika usein selittämättömän väsynyt, niin että se väsymys tulee ikään …

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä.
Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä. Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen kyllä.

Hankin heti samana iltana apteekista kylmäpussin, joka muuntuu helposti lämpöpussiksi: saman välineen voi laittaa sekä pakkaseen että mikroon. Käytin kylmää jalassani parin ensimmäisen päivän ajan, ja paraneminen pääsikin hyvin vauhtiin. Kävelem…

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta.


Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja posk…