Vähän venähtänyt pitkis

Kalevantiellä loppui akku.

Lauantain pitkälle pk-lenkille lähdin ainakin hyvin huilanneena. Vetäisin siinä päivällä nimittäin 1,5 tunnin päivänokoset. Voin vakuuttaa, että tuollaisen siivun jälkeen olo oli todellakin levännyt, ei hyhmäinen kuten vartin pikku-unosten tainnuttamana.

Perjantainen pk-vk-yhdistelmä ei mainittavammin tuntunut jaloissa, ja olo matkaan lähtiessä oli luottavainen. Suurin haasteeni oli jälleen kerran pitää vauhti maltillisena niin, että se pysyisi 5:48 - 6:00 minuutin kilometrivauhdissa.

Suuntasin samalle lenkille, jonka juoksin viime kesänä, sillä muistin matkan pituudeksi vähän päälle 14 kilometriä. Nyt oli tarkoitus vetää 17,70 metriä, joten lopussa pitäisi vähän soveltaa. Varissuon ohitse jatkoin Otto Korhosen katua Kaarinantien ylitse (siellä on mahtava Muumileikkipuisto!) aina Uudelle Littoistentielle ja siitä Vanhalle Littoistentielle.

Maisemat Vanhan Littoistentien kulkiessa Littoistenjärven rantaa ovat aika kivat. Seuraavalla pitkiksellä voisinkin ehkä juosta Littoistenjärven ympäri, nimittäin siten kilometrejä kertyisi riittävästi ilman loppulenkin soveltelua. Tällä kerralla kävi niin, että kun tulin Hämeentielle ja siitä Jaanintien risteykseen, kilometrejä oli kasassa vasta rapiat kymmenen, eikä kotiin olisi ollut kuin ehkä runsaat kolme kilometriä.

Jatkoin siis Halistenkosken suuntaan ja taitoin Aurajoen itäpuolta Ylioppilaskylän editse kaupunkiin päin. 12 kilometrin kohdalla jalat alkoivat tuntua aavistuksen raskailta, ja vetäisin yhden energiageelin. Se oli nimensä veroinen, ja väsymys kaikkosi ennen kuin iskikään. Tornitalon kohdalta jatkoin Caribian ohi Kirkkotielle, sieltä Tyksin laitaa Kiinamyllynkadulle ja Tykistökadun sillan yli Kalevantielle. 

Kunnes tuli kaamea takaisku: 16,72 kilometrin kohdalla loppui akku! Jouduin taivaltamaan loppukilometrit ilman musiikkia kotiin. 

Töpsyttelin siis typertyneenä Voimakatua pitkin Prismalle ja sieltä Kalervonkatua Laukkavuoren läpi, lopuksi vielä pieni siivu metsänousua. (Tuo polkujuoksu kiinnostaa laajemminkin. Olen seikkaillut trailrunningin sivustolla, ja miettinyt, että ehkä jonakin päivänä alan laajentaa juoksuharrastustani polkujuoksun suuntaan.

Fonectan reittilaskurilla sain lenkin kokonaispituudeksi noin 19,50 kilometriä, joten tavoite ylittyi parilla. Aikaa meni vajaat kaksi tuntia, eli tavoiteltu maltillinen vauhti pysyi!

Treeni 9/64: 19,50 km / 1:58:00 / 6:03 min/km

Juoksukilometrejä kertyi viikolle 9 kaikkiaan 45,6, eli ihan kivasti.

Muutamia huomioita pitkästä lenkistä palautumisesta: sunnuntaina, eli tänään, olo ei ole ollut erityisen väsynyt, mutta suunniteltu vapaapäivä tekee kyllä terää. Etureidet menivät vähän jumiin, mikä kielii kaiketi pitkien lenkkien harjoituksen puutteesta. Täytyy myös ottaa pitkäkestoiset venyttelyt harjoittelun tueksi, nyt venyttelemiseni on jäänyt lenkin jälkeen tekemiini ensiapuvenytyksiin, jotka vievät vain viitisen minuuttia. 

Mutta tuo akun loppuminen, voihan pieksut! Omistan kaksi sykemittaria, mutta ne ovat jääneet viime vuosina hyllylle, kun olen kokenut ne hankaliksi. Toinen on iänkaikkisen vanha, ja uudempikin vaatisi jonkin välikappaleen, jotta saisin treenitietoni synkkaan koneelle. Ehkä pitäisi tutkiskella vielä tätä uudempaa, mutta muistikuvieni mukaan ongelmaa oli myös gps:n pysymisessä kartalla. Lisäksi erillinen gps-sensori pitäisi kiinnittää olkavarteen, ja siinä on jo valmiiksi tavaraa! Nimittäin iphone, josta kuuntelen Spotifyta. En ala raahata kaikkia omistamiani laitteita juostessa mukana, se on selvä.

Aikaisempien kokemusten perusteella puhelimen akku loppuu juurikin 16 kilometrin hujakoilla, jos sekä Runkeeper että Spotify jurruuttavat yhtä aikaa ja on tuulisen kylmä sää. Iphone on aikamoinen vilukissa.

Markkinoiden tämänhetkistä antia nopealla silmäyksellä tutkiessani huomaan, että nykypäivää sykemittarissa on sisäänrakennettu gps-sensori. Niinpä tietysti. Kuinkakohan monta mittaria minun pitää ostaa, ennen kuin olen laitteeseen kokonaan tyytyväinen?

Ja lopuksi hieman tuotemainontaa. Olen vannonut Polarin nimeen, mutta nyt mitä äkkiseltään katselin, tuo Garminin Forerunner 220 olisi vallankin vakuuttava. Olisiko lukijoilla mielipidettä, minkälainen sykemittari olisi paras, tai siis juoksutietokone? 

Oi juoksu - tuo materiaaleista puhdas kuninkuuslaji?

(Minun on ehkä pakko tilata tuo Forerunner 220.)