Siirry pääsisältöön

Juoksu joka palautti uskon juoksijaan


Puro solisee, kevät kohisee.

Tänään juoksin juoksun, joka palautti minuun uskon juoksijana. Ja voin kuulkaa kertoa, että se tuli tarpeeseen! Juoksu ei ollut mitenkään erityinen, reitti oli jo kertaalleen juostu, joskin vastapäivään. Olennaista oli kepeys, joka jokaisella askeleella vallitsi kehossani, olossani ja juoksemisessani. Jalat olivat kevyet, mihinkään ei koskenut, tuntui, että olisin voinut juosta ikuisesti.

Ennusmerkit eivät nekään olleet erityisen hyvät. Tuuli jäätävän kylmästi, ja hiekka pöllysi puuskaisina patsaina joka puolella. Oli pakko vetää huppu päähäni, muuten olisin jäätynyt pystyyn. Juoksu alkoi nimittäin vastatuuleen, mutta puolivälissä tuuli alkoi puhaltaa minua eteenpäin höyhenen lailla. (Hehheh.)

Olen ehkä jossakin välissä maininnut, että en voi sietää tuulta. Sadetta rakastan, pakkanenkin menettelee, mutta tuuli on jotakin, mikä saa minut vihan vimmoihini. En pysty edes hengittämään vastatuuleen. Eri asia on tietysti kesällä, kun aurinko paahtaa ja ilmanvirettäkään ei tunnu hikisellä iholla. Mutta ei silloinkaan mikään myrskytuuli kovin houkutteleva ole. 

Juoksin kuitenkin, ja melko pian huomasin, että juoksusta on tulossa kerrassaan loistava. Tämä viikko on ollut palautteluviikko, mikä on tehnyt hyvää alati kasvavien viikkokilometrien välissä. Tälläkin viikolla on silti juostu neljä lenkkiä, ja kyllä vaan juoksijaa on välillä huolettanut, kehittyykö hän koskaan.

Tänään en yrittänyt pidätellä askeleitani, jotta vauhti olisi pysynyt erityisesti kurissa, annoin mennä vaan siten kuin mukavalta tuntui. Ja aika lailla 5:34 - 5:52 min/km vauhdissa pysyttiin koko 13 kilometrin ajan.

Merkitystä on ilmeisesti ollut nimenomaan tällä palauttelevalla viikolla, jonka aikana kehoni on kuin onkin onnistunut lepäämään. Ja palautumaan, jotta kehitykseni pystyisi kehittymään asteen paremmaksi. Näin on ilmeisesti tapahtunut, mutta minun on jotenkin kamalan vaikea uskoa sitä.

Treeni 21/64: 13 km / 1:14:50 / 5:45 min/km

Ja olihan myös perjantainen treeni 20/64, joka oli kärryjuoksu: 9,72 km / 1:00:58 / 6:16 min/km

Tällä viikolla juoksin yhteensä 44,25 kilometriä, mikä tuntuu nyt melko vähältä, mutta vielä vähän aikaa sitten se olisi tuntunut hirmuisen paljolta. 

Sitten loppukevennykseksi muutama harhaluulo juoksemisesta, jotka hankkimastani tiedosta ja ymmärryksestä huolimatta jaksavat piinata mieltäni. Ja jotka kenties jollakin tasolla alitajuisesti ohjaavat toimintaanikin aika ajoin, vaikka tiedän, että ne ovat vain harhakuvitelmia.

Harhaluulo 1: Juoksuaskelten määrä on kullakin kerralla vakio, eli jos tuhlaan askeleitani verryttelyyn, ne ovat pois varsinaisesta treenistä. Rautalangasta: Jos juoksen lämmittelynä kilometrin, lenkkini on kilometrin lyhyempi kuin aioin, koska väsähdän verryttelyni vuoksi aiemmin.

Harhaluulo 2: Mitä paremmaksi juoksukuntoni kasvaa, sitä useammin minun pitää juosta. Huippukuntoisena en siis voi pitää enää yhtäkään vapaapäivää, ja lenkkejäkin pitää juosta kahdesti päivässä. Harhaluulo ei ota huomioon tosiasiaa, että juoksulenkkien kuvatunlainen tihentyminen tulee eittämättä tiensä päähän melko nopeasti.

Harhaluulo 3: Juoksukunto romahtaa heti, jos pidän viikossa useamman vapaapäivän. 

En tajua mistä nämä tulevat! Kohta ykkönen vaikuttaa minuun ehkä eniten, sillä lämmitteleminen jää rikollisen usein hyvin vähiin. Ajattelen, että lämmittelen ikään kuin osana lenkkiä, lenkin ensimmäisen kilometrin aikana. Tosin tämäkin ajatelma sotii sitä tosiasiaa vastaan, että usein aloitan lenkkini liian lujaa. Ja sitten ihmettelen, miksi jalkateräni lenkin alussa sattuvat. No kun eivät ne ole vielä hereillä, urpo.

Sitten vielä yksi huomio, joka ei ole harhaluulo, mutta toteamus silti: toisinaan sama vauhti tuntuu aivan toisenlaiselta kuin joskus muulloin. Tänään ajattelin, että juoksen noin kuuden kilometrin minuuttivauhtia, mutta nopeammin meni. Joskus taas kokemus on aivan toisinpäin.

Tästä on hyvä lähteä ensi viikkoon, sillä itseluottamukseni on palautettu. Thank god.

Kommentit

  1. Hahaa oon ihan samaa mieltä tuulesta!!! Mikään ei oo niin ärsyttävä juoksusää kuin tuulinen! Ei pääse liikkeelle ja sykkeet vaan kohoaa pilviin. Hiekka lentää silmiin ja musiikkikaan ei kuulu sen pauhun yli, argh! Rasittavaa!

    On aina motivoivaa nähdä kehitystä ja erityisesti levon vaikutuksen siihen!! Kun vaan malttaa pitää niitä kevyempiä viikkoja niin tulosta kyllä syntyy :) Ja hyvä pitää juurikin toi mielessä, että juoksukunto ei romahda jos ottaa välillä iisimmin: päinvastoin! Hyvää alkanutta treeniviikkoa sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Treeniviikko alkoi hienosti, vaikka pitikin hieman patistaa itseään ulos: illalla tuulisessa tihkussa kaameita vetoja vellisellä kentällä. Vaan mikä on olo nyt... mahtava! :)

      Tarmokasta treeniviikkoa myös sulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen