Siirry pääsisältöön

Mitä ihminen tarvitsee? - Ruokaa, liikuntaa ja lepoa

Maitorahkaa, mansikoita ja muscovadosokeria.

Eläminen on oikeasti kovin helppoa ja mutkatonta, jos perusasiat ovat kunnossa. Jos ihminen saa riittävästi monipuolista ravintoa ja lepoa, kaikki muu sujuu kitkattomammin kuin jos nämä peruspilarit ovat mädät. Hyötyliikunnalla höystetty hikiliikunta tarpeeksi monta kertaa viikossa sujuu myös, kun keho on kunnossa ja jaksaa työskennellä. Terve mieli terveessä ruumiissa kiteyttää kokonaisuuden.

Näin yksinkertaista sen pitäisi olla. Mutta katsotaanpa, mitä meillä täällä Suomessa on (toki myös muualla, mutta koska tunnen kotimaani parhaiten, keskityn siihen).

Meillä on viralliset ravitsemusohjeet, joissa vannotaan kevyttuotteiden nimeen. Hyviä kokemuksia saadaan kuitenkin ruokavaliosta, jossa valkoiset jauhot ja sokeri on jätetty kokonaan pois ja kevyttuotteet kaupan hyllylle.

Meillä on tuhansia dieettiohjeita, joilla saa painon hetkeksi notkahtamaan, jos kohta pian voi mättää itseensä turhakkeita kahta kauheammin ja turvota lisää.

Meillä on sydän- ja verisuonisairauksia, mutta myös varmuuden vuoksi syötäviä kolesterolilääkkeitä, jotka riittävät sairastuttamaan perusterveen ihmisen liikuntakyvyttömäksi.

Meillä on lääketiede, joka auttaa sairastunutta ihmistä tulemaan terveeksi, mutta joka myös vannoo mielialalääkkeiden nimeen, tutkimatta, olisiko syissä rukattavaa ennen kuin seuraukset ottavat vallan.

Meillä on personal trainerit ja kuntosaliohjaajat, jotka neuvovat kädestä pitäen, miten liikutaan. (Tämä on samalla toki myös myönteinen seikka, koska harjoitteleva ihminen haluaa palauttaa liikunnan elämäänsä.)

Mutta. Miten liikutaan? Milloin ihminen sen taidon kadotti?

Kun seurailen lapsien leikkejä, järjestään lähes kaikki alle kouluikäiset etenevät juoksemalla. Heille jatkuva liikkeessä oleminen on luonnollista ja pitkään paikoillaan istuminen miltei mahdotonta.

Missä vaiheessa sohva alkaa vetää puoleensa kaikkea muuta enemmän? Onko niin, että kaikkialta kasvoille räjähtävä viriketulva on niin hallitsematon, että moni lyö mieluummin hanskat tiskiin ja luopuu kaikesta?

Olen aina ollut sitä mieltä, että ihminen on sitä, mitä syö. Katalaa tässä on se, että Suomen viralliset ravintosuositukset johtavat edelleen monia harhaan. Kevyttuotteiden ja margariinin vallankumous on iskostunut ihmisten mieliin vuosikymmenten ajan, ja virheellisiä käsityksiä on vaikea muuttaa.

Itse olen kulkenut kevyttuoteihmisestä karppauksen kautta nykyhetkeen. Arkisin en juuri syö sokeria, valkoisia jauhoja en koskaan. Ruisleivän päälle levitän voita, ruoanlaitossa käytän oliiviöljyä. Ruoka on tavallista kotiruokaa, kasviksia ja salaatteja suosin. Pähkinät, siemenet ja marjat ovat myös hyviksien listalla, nykyään myös voimaruoat kuten pakurijauhe, maca-jauhe ja chia-siemenet. Hedelmätkin valikoiden.

Mintturaakasuklaata, omnom.

Mutta koska ihminen on kovin suhteeton olento enkä minä ole mikään yli-ihminen, viikossa on yksi herkuttelupäivä, jolloin saa vetää mitä vaan. Herkku merkitsee yksille yhtä, toisille toista. Itse käsitän herkkujen liittyvän jollakin tavalla epäterveellisyyteen, joten herkuttelupäivänä on useimmiten saatava sipsejä ja suklaata. Suklaa on useimmiten tosin raakasuklaata, jossa ei ole valkaistua sokeria. E-koodihelvetistä olen herkkupäivinäkin likimain irtautunut, pelkkä ajatus irtokarkkien rikki repimästä kielestä, sydämen holtittomasta pamppailusta ja seuraavan päivän krapulaisesta olosta on vastenmielinen.

Ja se uni. Uni on apu kaikkeen. Koska elän pikkulapsien kansoittamassa kodissa enkä malta mennä nukkumaan riittävän aikaisin, nukun auttamatta liian vähän. Viikonloppuisin yritän tasata vajetta, mutta kesäajan kolkutellessa valo tekee tehtävänsä ja omakin unentarve pienenee.

Kommentit

  1. Mä olen ottanut tässä sellaisen linjan, että syön hyvää kotiruokaa kohtuullisesti. Kerran viikossa herkkuja, oli ne sitten pullaa tai jätskiä tai niitä irtokarkkeja, mutta niitäkin kohtuudella. Lomat ovat poikkeus. Ja liikutkin mielestäni ihan hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kohtuus kaikessa! Välillä se on vaan niin vaikea muistaa... 😊 mutta onneksi on aina päivä uus.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voihan kroonistunut insertiitti

Ymmärrän, että tässä on lantioni. Vihdoin ja viimein sain syyn kipeälle takareidelleni. Olin viime perjantaina 45 minuuttia magneettikuvauksessa, jossa lantioni aluetta kuvattiin laajalti suunnasta jos toisesta. Radiologi avasi tuoreeltaan näkemäänsä raportissaan, joten sain huokaista helpotuksesta jo ennen viikonloppua. Sitä ennen olin tehnyt monen vammasta kärsivän virheen ja lukenut erilaisilta foorumeilta vieraiden ihmisten kauhutarinoita. Jollakulla oli esimerkiksi hermot painuneet lihakseen kiinni, josta ne oli yksitellen pitänyt irrottaa. Minulla oikean lonkan MRI paljasti takareidestäni seuraavia tietoja: Repeytymää ei näy ja lihakset kuvautuvat säännöllisinä, symmetriset. Ei pehmytosahematoomia. Luurakenne on säännöllistä, ei rasitusosteopatiaan viittaavaa. Lonkkanivelessä ei näy poikkeavaa. Ischias-hermojen kulkureitit vapaat, ei femoroacetabulaariseen impingementiin viittaavaa eikä bursiittilöydöksiä. Istuinkyhmyn hamstring-kiinnityksessä oli havaittavissa v

Hamstring-syndrooma

Hävettää tämä blogin sysääminen aina vihoviimeiseksi askareeksi muiden kiireiden tieltä. Mielessäni on monta aihetta, joista haluaisin täällä kirjoittaa, mutta niin vaan aika loppuu aina kesken. Jos tällä blogilla on vielä uskollisia lukijoita jäljellä, niin aloitetaan nyt vaikka jalan tilanteen kartoittamisesta. Oikea takareisihän on oireillut vaihtelevasti edelleen juoksulenkeillä. Kipu, tai oikeastaan jokin tuntemus, tuntuu juostessa milloin pakaran ulkosyrjässä, milloin alempana lihaksistossa, ja usein juoksulenkin jälkeen jalka on kipeä. Kävin osteopaatilla ja kuvittelin jo saaneeni avun vaivaani. Hän paineli jalkaani varpaista pakaraan saakka, kävi läpi vatsan ja selän linjat aina kasvoihin asti. Kävi ilmi, että oikea takareisi on jatkuvassa jännityksessä, kalvot umpikireät ja lihas ei pääse rentoutumaan. Vielä kipeämpiä kohtia löytyi reiden sisäsyrjästä, vatsasta, mutta yllättäen myös oikeasta leuasta. Kivun aiheuttajaksi arvelin ikivanhaa tapaani pureskella hampaitani ja

Juoksuvamma numero yksi: revähdys

Täällä iloinen toipilas odottelee toipumista ja harrastaa sillaikaa kaikkea muuta. Sellainen napsahti nyt pakosta, mutta ei se kuolemaksi ole. Magnesium ja kylmäpussista lämpökääreeksi muuttunut apuväline ovat ystäväni nyt.   Täällä pohjetoipilas, moro! Päivitetäänpä tilanne, kun lääkärilläkin tänään käytiin. Viime viikon keskiviikkona pohkeeni siis napsahti ikävästi kesken palauttelevan pk-lenkin, ja juokseminen loppui kuin seinään. Kivusta päättelin, että jalassani repesi jotakin, sillä ei nimittäin voinut ottaa yhtäkään juoksuaskelta. Onneksi tajusin kietoa jalkani ympärille ensihoidoksi pakastepussin, sillä kuulin tänään lääkäriltä, että se nopeuttaa revähdysten (ja kaiketi myös venähdysvammojen ja kramppien) paranemista. Kylmä estää runsasta turvotusta hillitsemällä verenvuotoa ja kudosnesteen kertymistä. Mitä vähemmän vammautunut alue turpoaa, sitä paremmin se pääsee parantumaan, sanotaan täällä . Eikä se pohkeeni ihan kamalan paljon turvonnut, vähäsen